On se jännä, kuinka toinen Letrozol-kierto on kuitenkin tuntunut paljon helpommalta. Ihan kuin en edes muistaisi, missä mennään (kunhan huijaan; tietenkin tiedän, kuinka mones ja mitäs nyt). No, ainakaan en murehdi ja märehdi jatkuvasti, äksyile ja kiukustu tai ole ihan kamalan väsynyt koko ajan. Muuten vain nukuin tänään pommiin.
Tai sitten juttu on vain niin, että toinen Letrozol-kierto on helpompi. Asiaan on jo ehtinyt jonkin verran tottua, ja lääkkeiden popsiminen, siis se väsyttävin aika, sattui sopivasti pääsiäisvapaille. Töissä ei tarvinnut jaksaa, riitti vain, että sai ihan kuin lomailla. Meilläkin on tehty sopimus, että näistä asioista ei nyt puhuta. Pidetään lomaa.
On kolmaskin vaihtoehto. Ehkä Letrozol ei todellakaan toimi minulla, ja siksi tämä on vain huilikierros. Seuraavan kierron ja pistoshoidon odottelua. Lasi on kuitenkin puoliksi täynnä, ja haluaisin ennemmin ajatella, että koska nyt olen ollut monin tavoin paljon rennompi, niin ehkä kaikki vain sujuisi.
Mutta kylläpä tuntui harvinaisen vaikealta olla töissä toissailtana. Yhtäkkiä tajusin kesken iltavuoron, että omituinen ja etäinen oloni johtui omasta tilanteestani... Unohdin ihan onnitella tuoretta isää vuorokauden vanhan vauvansa johdosta! Ihan harmitti koko työvuoro; tein töitä iloisesti ja kannustaen, mutta sisimmässäni tuntui kovin mekaaniselta. Hurja ero olikin sitten seuraavan päivän hoidokkiin, joka oli "jo" kaksikuinen.
Muun elämän löytäminen on tuntunut kyllä oikein mukavalta. Pääsiäisenkin sain viettää vapaalla muistaakseni ensimmäistä kertaa työurani aikana. Onhan se tärkeä juhla muutenkin, ja lisäksi viikonlopulle sattui monta mukavaa kyläilyä ja tapahtumaa. Voi mikä riemu, kun sai vain päättää, että mihin menee vai meneekö kaikkiin. On myös tosi mukava miettiä jo joitakin suunnitelmia tuleville viikoille ja jopa elokuun kesälomalle. Jihuu. Ja arki, sekin on ihanaa. Kuten sellaiset aamut (ei siis tänäinen, jolloin todella heräsin klo 6:02, kun sängyssä makaamisen sijaan pitäisi oikeastaan istua jo autossa), jolloin saa ajan kanssa lukea päivän lehteä kahvikupposen kera. Näitä hetkiä lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti