Heräsin yöllä huonoon oloon. Aluksi luulin sen johtuvan liian vähäisestä iltapalasta ja kuumasta olosta. Kävin juomassa vettä ja kömmin takaisin sänkyyn. Sitten alkoi palella ja kolottaa vähän joka paikkaa. Olo oli kuin... kipeänä. Takaisin yläkertaan keittiöön kipuaminen olikin taas melkoinen voimain koetus, sillä silmissä meinasi ihan pimetä, hikeä pukkasi. Panadol naamaan ja taas unta hakemaan. Harmittelin, että tähänkö se ovulaatio sitten kaatuukin... sairasteluun! Kävin jo mielessäni läpi viime päivinä hoitamieni potilaiden sairauksia... Rsv-potilaiden hoitamisessa olen ainakin hyvin suojautunut... Entä se parainfuenssapotilas, kun pidin häntä kiinni ja hän puri minua? Mutta toisaalta... voisiko tämä olla myös sitä ovulaation jälkeistä lämmön nousua?
Aamulla olin edelleen kuin rekan alle jäänyt. Piti ihan mies huhuilla ylös sängystä, sillä en pysynyt tolpillani edes puuron tai kahvin keiton verran - puhumattakaan koiran käyttämisestä ulkona. Puuro ei meinannut millään mennä alas, teki mieli vain maata sohvalla ja yrittää olla liikkumatta. Lämpöä ei kuitenkaan ollut kuin 35,7. Outoa. Minulle 35 on normaali lämpötila, ja jos lämpö joskus huitelee jo 36,5 tienoilla olen ihan petipotilas. Tiedän, eihän tuo ole edes kuumetta, noin niin kuin virallisesti. Mutta niin olen mitannut ja kokenut.
Sain eilen sähköpostia lapsettomuuspolilta. Kehotettiin tekemään testi vielä tänään. "Pidetään peukkuja", luki viestin lopussa. Tänään tekemässäni testissä oli kaksi viivaa, joista toinen oli ihan himpun verran haaleampi kuin toinen. Ovulaatio lähestyy - vai oliko se sittenkin jo? Lisäohjeita odotellessa... Tämä on todellakin päivä ja hetki kerrallaan menemistä!
Mutta jos viime öinen ja tämän aamuinen kuumeilu johtuisikin ovulaatiosta, niin on aika erikoista, että koen tuonkin niin kovin voimakkaasti. Kaikki tähän kiertoon liittyvät asiat, tuntemukset ja oireet ovat olleet vahvempia kuin koskaan aiemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti