Koitti aika, jolloin unelmamme alkoi elää, aloimme odottaa lasta. Jossain vaiheessa, kun alkuvaiheen sumusta ja oudoista oloista pääsi, tajusimme, että nyt yhteisellä lomalla voisimme toteuttaa tämän pienen haaveen. Kartoitin kuitenkin myös Euroopan mielenkiintoisia kaupunkeja lentoineen ja hotelleineen, listasin hintoja, tarjouksia, hintaeroja ja muita, kunnes ruksin kaikki yli ja naurahdin:
"Miksi emme vain pysyttelisi ensimmäisessä ideassa?"
Niin sitten vertailimme Viking Linen ja Silja Linen risteilyjä ja päädyimme ensimmäiseen. Vaikkakin kovin romanttista tunnelmaa ei ehkä kerrossängyistä saisi.. 😏
Reissu alkoi sillä, että olin edeltävästi yrittänyt toteuttaa asunnonvälittäjän toiveita kotimme suhteen. Laitoimme asuntomme nimittäin myyntiin, ja ollessamme vielä pois kotoa hän kävisi ottamassa kuvat. Niinpä siivosin, puunasin, kiillotin, piilotin, istutin, kastelin, asettelin, silitin, mallailin, mittailin, kätkin, tyhjensin, siirtelin, peittelin, tuuletin, ja puhisin maanantai-illan ja tiistai-aamun. En todellakaan tule tekemään kaikkea tuota näyttöjä varten, mutta ilmeisesti kuvia varten oli hyvä saada koti näyttämään vähemmän siltä, kuin siellä asuisi kukaan (mutkat suoriksi -selitys). Ärsytti, vaikka osa totta kai oli hyviäkin juttuja (kuten kesäkukkien hankkiminen ja istuttaminen, joka vain oli jäänyt tekemättä). Purin väsymystäni ja ärsyyntymistäni mieheen istuessamme linja-autopysäkillä. Onneksi asia saatiin puhuttua, ja oli aika kääntää mieli lomamoodiin.
Risteilymme kohokohtia olivat ruokailut (heh, ruoka aina mielessä) ja ehdottomasti noin 5,5 tunnin oleskelu Tukholmassa. Olimme päättäneet käydä tutkimassa tuota naapurimaan pääkaupunkia rennolla asenteella; joku määränpää ja muuten mukavaa kuljeskelua (ja oma vaatim...toiveeni oli saada ruotsalaista jäätelöä). Ruoka totta kai oli laivalla hyvää, joskin huomasin alkupalojen kohdalla joutuvani ohittamaan melko monta lajiketta raskauden vuoksi välteltävien ainesosien vuoksi. Toinen syy oli sitten vain ihan vain pähkinäallergia, mutta se ei ollut suuri murhe. Kolmanneksi nauroin, että vaikka en suuri alkoholin kuluttaja olekaan, niin nyt vähän harmitti se, etten voisi ottaa valkoviiniä ruoalla enkä valita illalla coctailia! Buffet-aamiaiset sitten ovat vain oma juttunsa. Ihanaa. Pyrin välttämään kummassakin tapauksessa ähkyä, mutta onhan jokin ravintolassa syömisessä aika kiehtovaa ja rentouttavaa.
Tukholma avautui eteemme oikein aurinkoisena ja kesäisenä. Jouduin pian riisumaan pois neuletakkini, jota en sittemmin enää pukenutkaan päälleni. Kuljimme koko päivän jalkaisin, ja mikäs tuossa oli kulkea. Reittimme kulki meren vierellä, puistoteitä pitkin, päivästä nauttien. Kävimme katsomassa Nordiska Museetin (Pohjoismaista kertovan museon) ja aikomuksenamme oli käydä myös Junibackenissa (minun toiveesta) tai Poliisimuseossa. Nordiska Museet oli mukava läpileikkaus aiheesta toiseen ja siellä olisi saanut vierähtämään enemmänkin aikaa. Junibackenissa päädyimme käymään sitten lasten kanssa ja Poliisimuseon aikana olimme niin nälkäisiä, että totesimme etsivämme ensin syötävää. Tässä vaiheessa perinteisesti kaikki ruokaa muistuttava katoaa silmistämme, joten sitä sai oikein etsiä. Sittemmin Poliisimuseo vaikutti enemmän lasten paikalta, joten jatkoimme matkaa puiston poikki kohti Gamla stania. Tulipa sitäkin nähtyä hieman, ja se riitti. Onhan vanha kaupunki kaunis, ei siinä mitään. Mutta halusimme kerrankin nähdä jotain muuta, ja ainakin muuta kuin turistikauppoja ja kahviloita. Ja tulipa toiveenikin toteuduttua! Sain tötterön suussa sulavaa kahvisuklaan makuista Sia-merkkistä jäätelöä. Nam nam. Ja niin oli aika palata takaisin laivaan. Harmittihan se, että aikaa oli niin vähän, vaikka olihan se tiedossa. Jo aiemmin mielessä pyörinyt ajatus tulla Tukholmaan pidemmäksi aikaa vahvistui.
Laivamatkan aikana tein uudenlaisen "esiintulon". Sain ystävältäni äitiyshousuja, ja niistä yhdet pääsivät mukaan, sekä nettikirppikseltä ostamani t-paita. Kuinka mukavalta vaatteet tuntuivatkaan! Mihinkään ei kiristänyt, puristanut, eikä ahdistanut. Vaatteet vain solahtivat päälle. Katsoin itseäni hytin peilistä. Oho.Onko mahani noin iso? Mietiskelin voivatko vaatteet lisätä tuota vaikutelmaa, vai oliko maha todella kasvanut? Arvailuille ei taatusti jäänyt varaa, ja sen ainakin monet kanssaristeilijät laittoivat merkille. Toisena iltana olisi tehnyt mieli sanoa pöydän toisella puolella istuville ikärouville, että coctailini on oikeasti vain mehua ja kivennäisvettä.
Vauvaristeily meni siis oikein mukavasti. Se antoi meille tilaa ja aikaa olla vain yhdessä, ilman mitään ylimääräisiä häiriötekijöitä (kuten kännykät, netti, tv, kotihommat, lenkkeily, ulkoilu ja muut ihmiset) lukuunottamatta joitakin meistä riippumattomia asioita (nälkä, väsymys, huonot sängyt). Meillä oli aikaa jutella, istua lähekkäin, puhua meistä, vauvasta, raskaudesta, höpötellä ihan muita vain. Kaikki meni aika mallikkaasti ja paremmin, kuin olin ajatellut (eipä minulla ollutkaan odotuksia, kun en tiennyt, mitä vauvaristeilyllä tehtäisi). Tukholma näytti minulle ensi kertaa aurinkoista puoltaan, ja pääsimme molemmat lomamoodiin.Sitä meinasi hieman laimentaa paluumme kotiin, jossa tavarat olivat huiskin haiskin. Välittäjä oli käynyt ottamassa kuvat, mutta myös sekoittanut tavaroita laittamatta niitä takaisin paikoilleen. Jos omat etukäteisvalmisteluni olivat ärsyttäneet, niin nyt ärsytti tuplasti. Laitoin hänelle asiasta viestiä (en tosin noilla sanoin), ja nappasin suuhun laivalta ostettua uutta Fazer Domino -suklaata.
No, eiköhän kaikki järjesty.
Ensi yönä saa nukkua ilman moottorin hurinaa ja käydä aamulla buffetin sijaan parvekkeelle aamupuurolle. Ei hullumpaa sekään. Mutta kuinka kiva mieli.
Pääsimme vauvaristeilylle. Ja vain siksi, että meille tulee vauva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti