maanantai 28. toukokuuta 2018

Tunteiden fortissimo

Jos tunteiden voimakkuuksia voisi kuvailla musiikin italiankielisin termein, voisin sanoa tunnemaailmassani tapahtuneen raskauden myötä crescendo ja nyt mennään jo fortissimossa. Uskoakseni kykenisin vielä forteenkin, mutta luulen, että paukkuja on vielä jäljellä. Toisin sanoen: olen kyennyt hillitsemään itseni joissakin tilanteissa.

Mitä tulee asiakaspalveluun, olen nykyään kovin tarkka sellaisesta.
Ollessamme Ruotsissa, marssin pois lähes tienoon ainoasta kahvilasta vain siksi, että pikkuriikkiset tuotteet olivat ylihinnoiteltuja, ketään ei tuntunut näkyvän paikalla ja kun näkyi, syyn palvelun viivästymiseen annettiin ymmärtää olevan meidän vikamme. Ja minähän en tuollaisesta maksaisi! Astelin pois kahvilasta mies vanavedessä, vaikka päässä jo lähes humisi ja nälkä oli kova. Kenties jostain ilmaantuisi kuin taikaiskusta toinen kahvila.

Asunnonvälittäjämme kanssa olen ehtinyt jo ottaa yhteen. Olin juuriani myöten loukkaantunut, sillä olin työskennellyt monta tuntia hänen toiveidensa mukaisesti (vain saadakseni aikaan kotiimme kätketyn kaaoksen). Kotiin reissusta tultuamme, kun kuvaus oli käyty tekemässä, meitä odotti järkytys. Paljon pieniä asioita, mutta yhdessä vaikutelma oli suuri: monia tavaroita oli siirrelty ja/tai piilotettu ja sotku tuntui olevan paljon aiempaa suurempi. Tuntui, kuin kotiamme ei olisi lainkaan kunnioitettu. Muotoilin asiallisen viestin tästä harmistumisesta. Kuulemma kuitenkin välittäjä oli itse tehnyt kuvaajan kanssa ison työn, ja "odottakaas, kun näette kuvat; niistä tulee upeita." Ilmeisesti vika oli taas minussa.
Nyt saamme kuulla pitkät selittelyt joka kerta, kun asioimme hänen kanssaan. No, kunhan vain asuntokaupat saadaan tehtyä; yritän sietää.

Isälläni tuntuu olevan jonkinlainen tarve vitsailla asioilla, joiden tietää ärsyttävän kuulijaa. Tällaisia ovat esimerkiksi erään henkilön tädittely (tämä itseasiassa opetettiin meille lapsena), minusta koko lapsuuteni ja nuoruuteni vitsailu ja nyt raskauden myötä tulleet kutsumanimet mamma, mami, mama tai kaikista ärsyttävin toivotus: voihan paksusti.Olen useita kertoja pyytänyt nätisti ja joskus myös hieman painavamminkin, että toivoisin, ettei minusta käytettäisi tuollaisia nimityksiä tai toivotettaisi tuollaista. Äiti on sen jo ymmärtänyt, ja hänkin tuntuu harmistuvan isän tokaisuista. Eilisiltana poikkesin heillä nopeasti patikointi- ja mökkireissun päätteeksi. Nopea reissuhan se ei meinannut olla; haluttiin kertoa kuulumisia ja totta kai ihmetellä ja ihastella vauvamahaa. Taustalla oli jo mieltäni painavia asioita, joten sellaiset tokaisut pikavisiitin lopuksi, kuin "nyt ei sitten saa juosta enää" ja "voihan paksusti", saivat minut itkun partaalle. Kykenin parahtamaan, että ei jooko tuollaista, ja lompsin pihalle ja kaasutin kotiin. Että kehtaakin! Mies oli kotona onneksi ymmärtäväinen ja piti sylissä niin kauan, kuin tarvitsin.

Kaiken huippuna oli tänäinen neuvolapsykologi, jonka aikana itkeä tihrustin ja paruin lähes koko ajan. Enkä edes tiennyt, miksi! (Osan syytä tiesin, mutta en kaikkea.) Seuraavaksi meninkin suuhygienistille jo valmiiksi itkuisena, ja lopulta hammaslääkäri pyyhki poskiani js korviani. Tunteet olivat vielä pinnassa, ja nähtävästi ikenet ovat nyt todella herkkinä. Puudutuksesta huolimatta hammaskiven poisto sattui. Tai sitten se oli vain koko paketti.

Oi tunteet. Diminuendo, kiitos.

4 kommenttia:

  1. Meidän asuntoa ei varmaan voi myydä, kun meillä on niin paljon kamaa, ettei sitä pysty piilottamaan mihinkään. :D Pitäisi vuokrata varasto, mihin saisi ylimääräiset tavarat. Meillä on 6 v ja 2 v pojat ja 7 kk neiti. Kaikille on vuodeksi eteenpäin vaatteita ja tietenkin 2-vuotiaalle säilytetty kaikki isoveljen vanhat vaatteet. Mitään pieneksi jääneitä en oo vielä myynyt. Lelujakin on joka paikassa. Saunakin on lattiasta kattoon täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Mä roudasin kaikki tavarat paikoilleen kuvausten jälkeen, kun mun mielestä koti oli sotkuisemman oloinen epämääräisten kasojen, jemmojen ja piilotettujen tavaroiden vuoksi. En aio tehdä samaa työtä tulevia näyttöjä varten. :D

      Onko teillä myyminen suunnitteilla? ;)

      Poista
    2. Todellakin. Jokainen neliö on käytetty. Juuri tänään tuli myyntiin unelmien talo. Kävin tänään vaunulenkillä katsomassa sitä. Siis kävelin ohi. Torstaina on ensimmäinen näyttö. Mutta oman myyminen on melkoinen urakka. Ei tänne voi ketään päästää katsomaan ilman hirveätä urakkaa. Olen miettinyt että pitäisi vuokrata joku varastotila, johon saisi kuskattua kaikki lastenvaatelaatikot ja ylimääräiset lelut ym. En malta luopua leluista tuosta noin vaan.

      Poista
    3. Oi että, toivottavasti katsojat pystyvät sulkemaan mielestään kaikki tavarat ja näkemään hienon kotinne ja tekin pääsisitte unelmien taloonne! :)

      Poista