Yleensä olen tavannut tehdä listaa kuluneesta vuodesta kuukausi kerrallaan, mutta nyt se ei taida onnistua. En yksinkertaisesti muista joistakin (yllättävän monista) kuukausista mitään. Voin kyllä katsoa valokuvia hymyilevistä ihmisistä ja mieleeni tulvahtaa muistoja ihanista hetkistä. Mutta paljon muuta en sitten muistakaan. Paljon surua, unettomia öitä, ahdistusta, puristavaa tunnetta rinnassa, kyyneliä.
Suurimpia asioita tänä vuonna on näin summaten kuitenkin reissut vaihtarimaahani Kanadaan (😍) ja Lappiin, retkeilyt ja ulkoilut, erilaisiin tapahtumiin osallistumiset, ylä- ja alamäet miehen kanssa (mutta miten onnellisia olemme nyt! Näin ohimennen huikkaan, että vietimme eilen 7 vuotiskihlapäivää.), ystävien kanssa vietetyt hetket, omien ja omanlaisten harrastusten vahvistuminen, 30-v ikäpaalun saavuttaminen, kilpirauhasen vajaatoiminnan toteaminen, uuden työn saaminen ja lisäksi lapsettomuushoitojen siirtyminen rankempiin. Onhan tuossa jo melkoisesti. Toki monia tosi isoja juttuja, eivätkä ne noin listattuna herätä samanlaisia oloja, kuin jos ne avaisi ja purkaisi. Mutta voin sanoa, että tyrskyjä ja myrskyjä on tänä vuonna piisannut. Ehkä vähän liiaksikin.
Tekee ihan hyvää summata kulunut vuosi, mutta tosiasiassa haluaisin jo katsoa eteenpäin. Fiilistelen taas silloin tällöin ihania hetkiä kuvien kautta, mutta väistämättä vuotta miettiessä tulee kaiveltua myös niitä hetkiä esille, jolloin tuntui, että nyt alkaa täyttyä jo toinen valtameri näistä kyynelistä.
Mistä sitten olen innoissani?
Ystävistä - yhdessä vietetystä ajasta, heille kokkaamisesta ja leipomisesta, jakamisesta, ilosta, tuesta, rohkaisusta, yhdessä puuhailusta.
Harrastuksista - pianon koskettimet kutsuvat soittamaan, uudet reseptit eivät meinaa hellittää otettaan, retkeily ja patikointi kiehtovat ja saavat ajan unohtumaan, ja toisinaan on hyvä mäiskiä täysillä ja juosta/hiihtää/pyöräillä tai voimailla
Vegehaasteesta - toista kertaa osallistuessani en edelleenkään pyri täysveganismiin, vaan lisäämään itselleni tietoa kasvisruokavaliosta ja tekemään itselleni vielä enemmän rutiiniksi laittaa hyvää ja maittavaa kasvisruokaa. Lisäksi yritän opetella ottamaan riittävästi jaksaakseni edellä lueteltuja harrastuksia.
Matkakuumettakin pukkaa - minnekäs sitä sitten lähtisi? Trangiankin sain joululahjaksi...
Työkuvioiden selviäminen - no, en nyt aivan innoissani, mutta jokin ratkaisu noihin kiemuroihin on saatava. Voin sanoa, että itse työstä tykkään, mutta työpaikassa voin huonosti.
Haikara - kai tämäkin on laitettava tähän, vaikka jotenkin tuntuu, että meidän haikara on aika pahasti eksyksissä, ja ehtii varmaan kotiutua aivan muualle vuosien saatossa.
No mutta, eipä sitä tuleva vuosi enempää kaipaa näin alkuun. Kalenteri tulee täyttymään vinhaa vauhtia, siitä olen aika varma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti