Eilen pääsi itku ihan vain siitä ajatuksesta, että tällä hetkellä kaikki, mitä kehossani tapahtuu, johtuu lääkkeistä. Ei enempää, eikä vähempää.
Kaikki.
Ja se tuntui hurjalta, järkyttävältä ja pelottavalta.
Itkinpä siinä sitten tovin. Olin ja olen pitkään ollut satavarma siitä, että on ihan varmasti olemassa luonnollinen keino saada kehoni tasapainoon. On pakko. Olen viime vuosien aikana tullut entistä tietoisemmaksi siitä kaikesta hormonimyrskystä, joka hyörii ympärillämme, ja joka ihan varmasti on ollut vaikuttamassa kehoomme. Kuinka paljon elintarvikkeissa, lääkkeissä, muovissa, kosmetiikassa ja kaikessa käyttötavarassa pyöriikään erilaisia juttuja, jotka riehaantuvat päästessään ihmiskehoon? Voisin jatkaa kauhistelua tästä vielä pidemmälle, mutta se olisi sitten loputon suo. Eihän edellä lueteltuja asioita pääse oikein karkuun. En halua siis yrittää ketään ahdistella jutuillani, vaan puran mielessäni pyöriviä ajatuksia.
Olen vuosien varrella pyrkinyt tekemään enemmän kestävämpiä, ekologisempia, eettisempiä ja terveellisempä valintoja. Lapsen askelissa kulkien, välillä asian unohtaen, sitten taas innostuen. En usko syyllistämiseen tai pelotteluihin, ja sisäinen suorittajani on välllä jäänyt öitä valvomaan pyöritellen ajatusta seuraavista siirroista ja kuinka ne voisi tehdä paremmin. Sitten on taas aika huilata, pitää taukoa, rauhoittua juuri siinä, missä on ja mitä tekee. Kaikkea ei voi omaksua heti ja samantien, vaan asiat ottavat aikansa, löytyy oma ja itselle sopiva tapa toimia. Eikä kenenkään pidä omaksua sellaista, joka ei tunnu itselle tärkeältä. Minä en ole vieläkään oppinut sokerittomaan elämään, enkä soimaa itseäni siitä. Elämä on hyvä juuri näin; sopivasti makeaa aika ajoin. 😋
Mutta reilun puolen vuoden kokeilun ja sitä edeltäneen aikalisän jälkeen voin iloisena todeta, että olen löytänyt itselleni sopivia luonnonkosmetiikkatuotteita. Jihuu! Sitä sietääkin tuulettaa.
Olen opetellut myös kantapään kautta syömään riittävästi niiiiiiin hyvää vegaanista ruokaa. Vielä vuosikin sitten saatoin todeta, että tosi hyvä juttu muuten, mutta eihän sillä jaksa. No ei varmaan jaksa, jos syö vesipitoista ja kevyempää ruokaa vähän unohtaen rasvat.
Aiemmin mainitsemastani Vegaanihaasteesta olen ollut edelleen innoissani, ja oikein tyynellä tavalla (hmm. onko tuo yhtälö mahdollista minulle?). Tällä tarkoitan sitä, että tänä vuonna valinnat, kokeilut, pohdinnat, päätökset ja ruokavaliomuutokset ovat tuntuneet varmemmilta. Olen harjoitellut liki 9 vuotta; ottanut selvää, kokkaillut kasvisruokia aika ajoin, lukenut, perehtynyt, kokeillut, mistä pidän ja mikä sopii minulle, tutkinut ja taas harjoitellut. Nyt luotan, että valintani kantavat.
Mutta ne hormonit. Mitä enemmän olen asiaa tutkinut, sen vakuuttuneemmaksi olen tullut sen suhteen, että sillä, mitä syön, on ihan älyttömästi vaikutusta kehoni tasapainoon, hormoneihin, vointiin ja mielialaan. Jo tämä aika, eli ainakin kuukausi vegetaristina olemista (noin kolme viikkoa vegaanina muutamia pikkupoikkeuksia lukuunottamatta), on todistanut, että lyhyessä ajassa on tapahtunut suuria muutoksia. Jos ihoni on jo tässä ajassa tullut paremmaksi, vatsan turvotus on vähentynyt ja olen energisempi, niin mitä ruokavalio voisi saada aikaan pidemmällä aikavälillä? Olen kiinnostunut kokeilemaan, mitä hormonini tykkäisivät siitä, jos jatkaisin tällä linjalla.
Tahdon mun omat hormonit takaisin.Ajatus tuntui musertavalta. Ties milloin kehoni on ollut tasapainossa, jolloin se olisi toiminut luonnollisesti. Kuukautiset kertovat naisen terveydestä aika paljon, ja jos se olisi oma mittapuuni, niin .. öh.. ilman lääkkeitä... hmm.. voisimme palata helmikuuhun 2016 (mitä?!). Siitä lähtien olenkin sitten vedellyt napaani erilaisia pillereitä ja pistoksia, joillakin oma-aloitteisilla tauoilla. Mutta siis kahteen vuoteen täällä ei ole tapahtunut mitään luonnollisesti. Ja elämässäni on ollut aikoja, jolloin kuukautisia ei näkynyt kuuteen vuoteen, ja senkin jälkeen vain satunnaisesti. Tämä ei voi olla oikein.
Mutta tämän hetkinen tilanne on se, että luultavasti ainakin vuodeksi joudun tyytymään lääkecocktaileihin, mikäli tulemme käymään läpi kolme IVF-hoitoa suht peräkkäin. En voi ottaa kunnolla selvää siitä, mitä kehoni pitää siitä, että se ei saa esimerkiksi maitotuotteita. Kerran jo innostuin kohdunkalvon paksuudesta polikäynnillä, mutta lääkäri totesi vain, että käyttämäni lääkitys on vaikuttanut siihen. Mieluusti kuitenkin katson nämä rumbat pois alta, jotta niiden ei tarvitse enää antaa kummitella taustalla. Onpahan katsottu. Meistä on tuntunut, että tulevat IVF-hoidot eivät tule johtamaan mihinkään. Mutta kun elämä ja elimistöni tasaantuu saatuaan puhdistua lääkkeistä ja saadessaan ravintoa kasvisruoasta, niin sitten alkaa jotain tapahtua.
Pakko tarkentaa lopuksi, että olemme mieheni kanssa melkoisia herkuttelijoita ja rentoilijoita. Emme ole orjallisia suorittajia, pelkkiä terveysintoilijoita, emme laske makroaineita, proteiinigrammoja, kaloreita, hiilareita, hivenaineita, rasvahappojen koostumuksia tai syötyjen herkkujen määrää (paitsi jälkimmäistä minä, tunnustan). Pyrkimys on terveellisiin elämäntapoihin, ja herkuttelu- ja juhlahetket kuuluvat elämään. Todellakin joustan erityistilanteissa! Ettei nyt ihan menisi liiallisuuksiin. 😉
Heh, olisikohan tässä jo riittävästi paasausta.
Hei, kuulumisia vielä! Kävin tänään polilla yövuoron päätteeksi. Herätti hieman huvitusta, kun istuskelin kaikessa rauhassa odotustilassa sukkaa neuloen. Pakko puuhata jotain, ettei aivan nukahtaisi pystyyn. Olisin varmaan voinut jatkaa neulontatyötä tutkimuspöydälläkin lääkärin laskiessa kypsyviä munarakkuloita, sillä niin alkoi nukuttaa. Molemmin puolin löytyi 6 kypsyvää rakkulaa, kooltaan 6-9mm. Sain ohjeistusta lääkkeisiin ja sovimme, että tapaamme taas tiistai-aamuna. Kiva, tällä kertaa yövuorojen välissä. Onneksi sain taas ensimmäisen aamuajan. Lääkäri väläytti, että punktiopäivä saattaisi hyvin olla ensi viikolla jopa jo torstai. Kenties perjantai tai sitten maanantai. Huh.
Pitää keskittyä siis hyviin juttuihin. Nyt on vapaaviikonloppu ja maanantaina menen kampaajalle kasvivärjäykseen!😍
 |
| Tämä ei varsinaisesti liity tekstin sisältöön, mutta hurmaa vain väreillään ja ajatuksellaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti