Elämä nimittäin on niin paljon muutakin, kuin vauvasäveliä.
Terveisiä Tampereelta!
Miten hauskaa olikaan kulkea siellä kanssa rakkaan ystäväni. Lähdimme viettämään hänen syntymäpäiviään sinne, ja samalla kävimme Vire-messuilla. Siellä oli yhdistetty vegaani-, gluteeniton, jooga- ja luomupuoli samaan messuhalliin, ja sehän olikin mielenkiintoinen yhtälö. Toki jotkin kojut nyt vain skippasimme suosiolla, mutta etenkin Vegaaniliiton,Vegaanihaasteen pöytiä ja muita vege-aiheisia juttuja tuli innolla tiirattua ja kokeiltua. Kaikki ei toki minustakaan ole hyvää, tai ei kiinnosta, mutta nuo nyt ainakin olivat mielessä käydä kurkistamassa. Muutamia luonnonkosmetiikkatuotteita tuli testattua, sekä suolasaippuaa. Selkä vääränä ei tarvinnut kantaa viemisiä, sillä meille oikeastaan vain riitti messufiilistely ja tuotteisiin tutustuminen. Osa toki meni ehkä ohi, sillä meillä tuntuu juttua aina riittävän. :D
Kovasti olen myös männäpäivinä ehtinyt kokkailemaan vegejuttuja. Tuli kokeiltua myös gluteenittomia ja vegaanisia Runebergin torttuja, sillä eräs ystäväni on keliaakikko. Olipa hyvä resepti!
Ruoan laittamisen into on entisestääknin kasvanut, ja tuntuu, että tämä on melkoinen makuseikkailu. Vegaanihaasteeseen lähteminen ei ole tuntunut vaivalloiselta lainkaan, ja erilaisten ohjeiden kokeileminen on vain ollut hauskaa ja inspiroivaa. Tykkään niin paljon enemmän tällaisesta syömisestä kuin polttoaineena syödystä lihasta, jota se minulla on ollut monta vuotta. Ja varsinkin eettisyyttä ja ekologisuutta arvostan.
Ainut hankaluus koitti nyt viikonloppuna tilattuani meille aamulatet Tampereen Stocmannilla. Olisin varmasti voinut saada juomani vegaanisena, mutta en ole vielä tottunut "vaatimaan erilaista". Sama homma toistui illalla nepalilaisessa ravintolassa tilattuani ruoan ja vielä jälkiruoaksi masala-teen. Yllättävää kyllä, niin vatsa kyllä ilmoitti seuraavana päivänä, että maitoa on taidettu juoda! Siis minulla, joka olen lapsena juonut maitoa janojuomana! Kumma, kuinka nopeasti elimistö tottuu maidottomuuteen.
Tänään sen sijaan kävimme vielä syömässä laskiaispullat eräässä ihastuttavassa kahvilassa Tallipihassa. Ja kuinka ollakaan, listassa oikein luki, että pullan voi saada vegaanisena! Ja tarjoilija kiikutti hymyillen kauramaitoa kahville. Miten mukava on asioida näin, kun vegaaniudesta ei tarvitse tehdä numeroa tai vaatia jotain erityistä. Sama juttu toistui myös hotellilla, jossa oli olemassa pieni valikoima vege-juttuja.
Reppuni sopukoissa reissasi myös muuan pieni sininen putkilo. Olin pakannut matkapurkkiin mukaan muutaman puhdistuslapun, ruiskuja ja Sen Lagenulan. Joten iltapuhteeksi puristin vatsanahkaa ja tyrkkäsin lääkettä navan viereen. Taas sitä mennään, Toveri Menopur. Ensi viikolla olisi tarkoitus pistää pari päivää jarrulääkettä ja perjantaina käydään kurkistamassa pikkupalluroita. Jos asiat sujuvat hyvin, niin omien laskujeni mukaan parin viikon päästä ollaankin jo kanyyli kädessä. Hurjaa.
Sisäinen sairaanhoitajani on vain kiinnostunut tällaisesta "koekaniini-tilaisuudesta" (millaista on olla potilaana) ja sitten taas arki-minä suorittaa näitä toimenpiteitä vain sillä ajatuksella, että olisi ohi jo. Yksi pistos on aina lähempänä sitä, että koko rumba on ohi.
Ja minä se vain suunnittelen tulevia reissuja, harrastusjuttuja ja kesää. Ehkä yritän suojella vain mieltäni.
P.S. Onneksi on oma elämä ja sen innostuksen lähteet! T. Töistä ahdistunut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti