Olihan joulu!
Töissä tonttuillessa se meni tiiviisti, mutta sain silti "kaikki joulujutut". Mieheni kanssa on ollut perinteenä viettää oma joulu silloin, kun on yhteinen vapaa. Joskus se on ollut 19.12., joskus 21.12., tänä vuonna 23.12. Hauska, ihana päivä.
Varsinaisen joulun vietimme erillään omien lapsuudenperheidemme luona, sillä kurja miehen olisi ollut olla yli puolet ajasta yksin kotonaan minun ollessa töissä. Pääsin itse käymään aattoiltana ja joulupäivän aamuna maalla lapsuudenperheeni luona. Oi tuota puusaunaa, maalaismaisemaa ja vanhoja perinteitä. Joulupäivänä lähdimme koko porukka käymään joulukirkossa ja samalla reissulla hautausmaalla. Voin sanoa, että olipa hyvä kokemus! Saarna oli oikein hyvä ja puhutteleva, eli elämänläheinen ja samalla kuitenkin täynnä evankeliumin pääsanomaa.
Töissä oli paljon pikkutonttuja, ja oli varsin hauskaa penkoa osaston kaapit läpi ja pukea nuo pikkuiset punaisiin vaatteisiin ja asettaa vielä lakki päähän. Eiväthän nuo pienet ymmärtäneet tuosta, mutta vanhemmat ilahtuivat suunnattomasti tällaisen nähtyään. Tai miten paljon iloa oli tuonut, kun yöhoitajat olivat painaneet jokaisen pikku-murun jalanjäljet korttipohjille ja taiteilleet vanhemmille joulukortit!
Niin, ja kävi meillä pukkikin. Toi oikein terveisiä Korvatunturilta. Meille vähän isommille tontuille olivat vanhemmat viime ajoilta ja vuosienkin takaa tuoneet kasapäin suklaata ja herkkuja. Niinpä jossain vuorossa olivat kollegat taiteilleet ison plakaatin: "Namubuffa". Kansliassa siis pidettiin huolta siitä, että työhousut eivät vain päässeet putoamaan.
Yöhoitajat keittelivät jouluviikolta lähtien riisipuurot itselleen ja aamuvuorolaisille. Oli hauskaa suunnitella myös yhteisiä pitoja aaton vuorolaisten kanssa. Kuka toisi ja mitä.
Joulupäivänä oli hetki aikaa, ja pidimme töissä paikallissanomien "Jouluvisan". Kysymykset olivat kuin Triviaalin kaltaisia, mutta tällä kertaa vuoden lehdet olisi pitänyt varmaan lukea kannesta kanteen. Ehdin jo nauraa vähäiselle pistemäärälleni, mutta kuinka ollakkaan: voitin! Palkintojäätelöä en kuitenkaan jaksanut heti lunastaa jostain kumman syystä, mutta hyvät naurut visasta kyllä sai.Nyt jäin peräti seitsemälle vapaalle. Pakkohan se on uskoa, että tuo on mahdollista, kun tässä listassa on niin monia arkipyhiä, olen tehnyt tupla- ja yövuoroja. Ei haittaa lainkaan. Jospa pääsisisi taas hiihtämään, kuten kävi Tapanina.💗
Tavallaan siis aika rennosti mennyt. Ehkä tänä vuonna olen kiinnittänyt enemmän huomiota, että jouluna juhlimme "joulun lasta"... Ei se aiemmin ole tällä tavoin särähtänyt korvaan, vaikka itselleni onkin tärkeää pitää yllä myös joulun varsinaista sanomaa.
Sen olen huomannut myös, että en ole enää pohtinut, että jospa ensi jouluna olisimme jo erilaisella kokoonpanolla. Tavallaan tuntuu, kuin aika olisi pysähtynyt. Ei noita enää mieti. Joulut lipuvat entisenlaisena vuodesta toiseen. Paistetaan laatikot, koristellaan kuusi, kokoonnutaan yhteen, lauletaan lauluja. Joidenkin muiden lapset kasvavat, mutta ne eivät liity omaan jouluun mitenkään.
Aika kuluu, ja vaikka joulu tuntuukin itselläni olevan nykyisin sellainen ystävien ja läheisten tapaamisaikaa irrallisena lapsista, niin siitä huolimatta alitajunnassa raksuttaa: eilen alkoi vika Femoston-liuska. Siis tämän liuskan aikana alkaa jo tositoimet. Seuraavaan polikäyntiin on 18 päivää. Raksutti alitajunnassa halusi tai ei.
Joulun seutu on sisältänyt myös harmaampia elementtejä, mutta toisaalta olen saanut niistä omaa itsetunnon kohotusta. Olo on kuin pikku oikeustaistelijalla, mutta toisaalta ristiriitaisin mielin. On hyvä, että olen saanut rohkeutta puuttua asioihin ja puhua ääneen, pitää puoleni. Ehkä vastavirtaan uivilla kaloilla on vähän samanlainen fiilis: tietää toimivansa oikein, mutta vastaanotto ei ole lainkaan senlainen. Välillä vain ihmetyttää, että miten tähän vuoteen on kasaantunut niin paljon ihmissuhde- ja työjuttuja. Vai liittyykö se vain siihen, että olen alkanut saamaan tarpeekseni hyssyttelystä ja puhumattomuudesta, kaiken sietämisestä? Olen sekä täyttänyt 30v että käyttänyt erilaisia hormoneja (eikä! Miltä tuokin kuulosti! 😂),ja alan luultavasti olemaan kypsä epäkohtiin. Olen oppinut tietämään oman arvoni. En minä sentään lähde turuille ja toreille riehumaan ja ala jokaisesta asiasta räyhäämään viattomille vastaantulijoille. Huolimatta siitä, että esitin asian nyt aika dramaattisesti, kyse on ollut vain kärjistyneiden tilanteiden selvittämisestä rauhallisesti. En ole ovimatto, koska synnyin tytöksi tai olen nuorempi työntekijä.
Mutta nyt jatkukoon joulurauha.
Loppukevennykseksi on kerrottava, että omana jouluaattonamme keksin, että voisimme katsoa tv:stä Frozenin. En ole ikinä nähnyt sitä, ja olenkin ollut aina aika pihalla kaikista Frozen-jutuista. Niinpä jäimme katsomaan elokuvaa, ja innostuin. Eihän se tietenkään vetänyt vertoja perinteisille Disney-elokuville (2D), mutta pidin oikein paljon tietyistä radikaaleista ratkaisuista, joita aiemmissa piirretyissä ei ole nähty.
Eli kyllä vielä 30-vuotiaana voi katsoa lastenelokuvia! 😃
Oikein ihanaa joulunaikaa ja mieluista uutta vuotta Sinulle! 💗💗💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti