Poikamaha ja vauvakuumetta

Ei - otsikko ei vihjaa lainkaan siihen, kumpi meille on tulossa. Lasken jo melkein päiviä rakenneultraan (10 päivää!), jolloin saamme nähdä taas vauvan, kuulla hänen terveydestään sekä mahdollisesti myös sukupuolen. Haluaisimme saada tietää, kumpaa odotamme, mutta miehen toiveesta sitä ei kerrota muille.
Omat spekulointintini ovat vaihtelevat. Ensinnäkin sanottakoon, että minulle kumpi vain on ehdottoman tervetullut. Jostain syystä olen kuitenkin toivonut ensimmäiseksi lapseksi tyttöä. Silti omat aavistukseni ovat kuitenkin olleet poikavoittoiset. En tiedä, miksi, mutta jotenkin tunne on vain vahvistunut. En ole tehnyt mitään "vanhan kansan testejä" tai pohtinut omia raskausoireitani, vauvamahani muotoa tai nykyään ilmeisesti suosittua "nub-testiä". Haluaisin vain saada lapsemme meille. Eilen kuitenkin aivan yks-kaks-yllättäen osastonhoitaja (hämmästeltyään ensin noustuani seisomaan, että maha näkyy jo!) tokaisi mahan olevan selvästi poikamaha. Näinköhän olisi? Joskus sattui silmääni juttu, jossa arveltiin "joka puolelle leviävän" mahan enteilevän tyttöä ja suoraan kasvavan poikaa. Jälkimmäinen kuvaisi minua, sillä minusta ei voi sanoa takaapäin katsottuna, että olisin raskaana (jos ei huomioida sitä, että olen joutunut siirtymään hieman isompiin housuihin.. 😁).
Niin tai näin, saamme ehkä tietää vauvan sukupuolen reilun viikon päästä, ja olen vain ikionnellinen kummasta vain. Oli hän tyttö tai poika, niin retket luonnossa tulevat aivan varmasti kutsumaan!

Eilen kiertelin kirpputoreilla. Aikomuksenani oli katsella hieman äitiysvaatteita ja samalla myös mahdollisesti vauvanvaatteita ja -tarvikkeita. Ensin mainittuja en nähnyt lainkaan, ja jälkimmäiset olivat sen näköisiä, ettei niitä viitsinyt ostaa. En oleta kirpputoreilta löytyvän uudenhohtavia vaatteita, mutta en viitsi ihan nuhjuisistakaan maksaa kovin montaa euroa...  Mutta olivathan ne söpöjä! Oli rimpsua, pitsiä, nalleja, jouluisia piparkakkuja, farkkua, vakosamettia, rusettia, vaatetta jos jonkinmoista. Tuumin, että jonkinlainen eläinkuosi voisi olla melko neutraali, kun ei vielä tiedä vauvan sukupuolta. Lopulta kirpparikierrokset jäivät vain katseluksi, mutta aika suloisin ajatuksin. Ajatella - nyt minäkin voin tutkia niitä vaatepinoja, joita olen vain pyrkinyt monta vuotta välttämään! (Ja mitä aiemmin viittaamiini tunteisiin tulee, niin kyllä, minä melkein itkin.)

Olen huomannut väsymyksen sumun hieman hälvettyä vauvakuumeen iskettyä minuun. En tiedä, onko se kovin kaukana vauvakuplasta, mutta koen vauvakuumeen olevan erilaista. Puheissani lapsi vilahtelee usein monikossa, pohdiskelen lasten kanssa tehtäviä juttuja, suunnittelen äitiysvaatteiden säilyttämistä seuraavaa/seuraavia raskauksia ajatellen. Melkein tulen ajatelleeksi, että voisinpa olla raskaana. Sinänsä hassu ajatus, kun minähän olen. Päähäni ei vain oikein tunnu mahtuvan sellainen ajatus, että tämän rakas, toivottu, haaveiltu vauva jäisi ainokaiseksi. Kuume tuntuu olevan pahempi, kuin aiemmin. Ehkä se johtuu siitä, että nyt kaikki tuntuu olevan mahdollista.

Eräitä toisia taimiani

Eilen sain tuntea melko pitkään vauvan hipsutteluja. Hän se siellä jumppaili ja liikkui.
"Äiti täällä," ajattelin mahaa silittäen. "Äiti pitää sinusta huolta, rakas."