Täytyy sanoa, että lähtöaamuna torstaina olo oli ristiriitainen. Varmistunut muutto aiheutti sormien syyhyämisen ja halun alkaa heti tehdä valmisteluja, joten reissu monien suurten uutisten keskellä tuntui vähän oudolta. Mutta istahdettuani niin tutulle vihreälle VR:n istuimelle, olin valmiina reissuun. Junamatkoineen, tapaamisineen, opiskelukaupunkiini. Täältä tullaan taas!
Näin paluumatkan alkumetreillä olen huvittunut tästä oudosta olosta, joka minulle on tullut reissussa ollessani. Miten sattuikaan, että nukuin kolme peräkkäistä yötä hyvin!! Olo on ollut aivan ihmeellinen! Tätäkö se on, kun sumu ei ole päällä koko ajan? Se on toki ollut omiaan tekemään visiitistä mukavan, mutta ennen kaikkea olen nauttinut pitkistä päivistä, eri ystävien luona käymisistä, kuulumisten vaihdoista ja rönsyilevistä keskusteluista. Täällä pohjoisessa päivät tuntuivat vain jatkuvan jatkumistaan, ja ystäväni iltavuoron jälkeen saatoimme höpistä tuntitolkulla, käydä kävelyllä rannalla, hypätä jutuissa syviin vesiin ja sitten heittää jotain kevyttä naurun säestäessä. Tulin tutustumaan tuohon rakkaaseen kaupunkiin jälleen hiukan uudella tavalla, sillä tuntuu, että joka vuosi siellä on tapahtunut jotain ja toisaalta tulen käyneeksi paikoissa, joissa en ole aiemmin käynyt.
En ole enää vuosiin kuljeskellut sydän ikävästä itkien pitkin tuttuja kaupungin katuja. Tiedän elämän jatkuvan ja että minulle on muodostunut ihania juttuja omaan elämääni. Ei olisi enää sama muuttaa opiskelukaupunkiini, vaikka joskus aprikoinkin sellaisten ajatusten parissa. En olisi enää opiskelija (enkä haikailekaan sitä), moni sen aikaisista ystävistäni ei asu siellä enää ja olen itsekin erilainen. En ole enää se nuori, joka on ihmeissään omille muuttamisen vapaudesta, innoissaan tekemisestä ja puuhaamisesta ja täynnä elämänjanoa. No heh, ensimmäistä kohtaa en täytä enää, mutta muut kyllä kirkkaasti! Niistä en halua luopua!
Mutta kyllä! Tulihan tälläkin visiitilillä leikiteltyä niinkin villeillä ajatuksilla, että millaista olisi aloittaa elämä ihan uudelta pohjalta, muuttaa vaikka tuohon kaupunkiin, muodostaa omaa itsenäistä elämää, etsiä omat elinpiirit, harrastukset, työ, ystävät. Elää taas jonkin aikaa huolettomampaa kaupunkilaiselämää kerrostalossa. Hyödyntää kaupungin tarjoamia kulttuuri-, tapahtuma-, kahvila-, ostos- ja muita mahdollisuuksia. Elää jollain tavoin avoimemmassa ilmapiirissä.
Näiden päiväunihaaveiden jälkeen tiedostan ja iloitsen oikein paljon niistä realiteeteista, joiden keskellä elän. En usko, että tulen ikinä muuttamaan takaisin tuohon rakkaaseen kaupunkiin, yksin varsinkaan. Olen onnellisesti naimisissa, haaveemme lapsesta ovat toteutumassa ja muutkin suuremmat asiat ovat muotoutumassa. Ja iloitsen kaikesta tästä.
Mutta ainahan sitä voi haaveilla ja leikitellä ajatuksilla. Olisi mielenkiintoista selvittää, mikä arvo, asia, teema tai minua kiehtova asia näiden kaikkien kevyiden ajatusleikkien takana on. Ja voisinko saada toteutettua niitä omassa hyvässä elämässäni?
Yhden osaan tosin sanoa jo heti.
Se on vapaus ja riippumattomuus. Toivoisin voivani yhdessä ja erikseen toteuttaa niitä asioita, joista pidämme, joita arvostamme ja arvotamme, ilman ulkopuolisten (esimerkiksi vanhempieni) oletusten, odotusten ja asenteiden vaikutusta. Ilman totuttuja toimintamalleja, rutiineita tai ajatustapoja. Onneksi tällainen opettelumatka jatkuu läpi elämän, eikä meidän tarvitse sitä varten muuttaa toiseen kaupunkiin, vaikka mieli joskus tekisikin.
Ihmeellistä, kuinka paljon joku reissu voi toisinaan saada ajatuksia eri tavoin liikkeelle. Ihania mahdollisuuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti