Ilman lapsia

Herään aamulla koiran tassutteluun. Kynnet rapisevat laminaattilattiaa vasten. Kipskipskipskips... kipskipskipskips... Käännän kylkeä. Koira huomaa heräämiseni, tulee lähelle. Yritän olla, etten muka olisi huomannut. Hippu nousee takatassuilleen, nojaa sänkyyn. Se on niin pieni, ettei kunnolla yletä minuun saakka. Makaan hiljaa peittooni kääriytyneenä. Hippu laskeutuu takaisin neljälle tassulleen ja tassuttelee taas ympäri huonetta. Kipskipskipskips... Kipskipskipskips... Tajuan, että ylös on jo noustava, muuten tuo ääni herättää kohta miehenikin. Nousen ylös, nostan näköni silmille ja kömmin yläkertaan. Vedän takin päälle ja pipon syvälle päähän. En jaksa nyt välittää, vaikka päälläni on pyjaman housut. Ulos vaan. Hippu on virtaa täynnä, kuin olisi napista painanut. Olisi päästävä jo juoksemaan. Hirveästi olisi jo uusia tuoksuja puiden juurilla. Koira saa tarpeensa tehtyä ja olisi jo täyttä häkää säntäämässä kohti uusia seikkailuja. Ei nyt. Minä tarvitsen kahvia.

Keittelen kaikessa rauhassa pannukahvia ja lämmitän laiskasti kaurapuuroa mikrossa. Saan asetella puurolle kaikenlaisia härpäkkeitä, mitä nyt mieleen juolahtaa. Maapähkinävoita ja tuoretta taatelia. Kokeilussa ollut kauramaito sopii sekaan myös oikein mainiosti. Kahvin kanssa se oli vähän outoa. Lusikoin puuroa kaikessa rauhassa lueskellen eilen uudelta tuttavaltani saatua lehtistä. Kahvi höyryää mukissa, maistuu niin hyvältä. Vaikka olenkin periaatteessa herkuttomalla (lue: kotona olen herkuttomalla, mutta kylässä otan, jos joku on varta vasten tehnyt), niin sipaisen pienen lusikallisen toissapäivänä tekemääni mustapapubrownieta jälkiruoaksi. En yleensä syö mitään makeita jälkiruokia aamulla, mutta nyt teki mieli pientä lusikallista. Oi nam.

Tällä hetkellä olo on tyytyväinen. Aika hyvin oloani kuvaa hyvin kannettavani taustakuvana oleva teksti: "Gather up all your scattered dreams and build the life you love." Tällä hetkellä tuntuu tuolta.
Rakastan tätä elämää. Tällä tavoin haluaisin myös jatkaa sitä, jos käykin niin, että jäämme kaksin. Ymmärrän, että tulen varmasti vielä suremaan lapsettomuutta monta kertaa, mutta en haluaisi katkeroitua tai elää sitku- tai sellaista elämää, että lapsettomuussuru estäisi minua elämästä täysillä.

Oloani vahvistavia ovat olleet myös mieheni kanssa käymäni keskustelut. On niin hienoa kuulla häneltäkin samankaltaisia ajatuksia. Ja sitäkin monta kertaa, että hän haluaa elää kanssani joka tapauksessa. <3

Tällä hetkellä olen onnellinen toissapäivän luistelureissusta Hipun kanssa. Lähellämme olevalle järvelle on tehty jääura kohti saarella olevaa laavua. Oli niin ilo luistella! Aurinko paistoi kirkkaana  ja hyväntuulisten ihmisten kanssa tuli juteltua. Olen myös valtavan onnellinen siitä, että saamme asua tällaisessa paikassa, jossa on vaikka mitä liikunta- ja ulkoilumahdollisuuksia.

Eilen vietin päivän kaupungissa käyttäessäni autoa tuulilasinvaihdossa. Kerrankin jalkauduin kaupunkiin 8 tunniksi. Aamulla kävin hien pintaa nostavalla ja sen jälkeen rentouttavalla jumppatunnilla. Kävin lounastamassa ihanassa pikkuravintolassa Kauppahallissa. Yhtäkkiä havahdun keskustelemasta täysin ventovieraan ihmisen kanssa. Siinä sitten juteltiin opiskelut, kummilapset ja sen sellaiset. Kehui paikan kakkuja. Toivotti vielä hyvät päivän jatkot. Keräsin lopulta omatkin kimpsut ja kampsut, lähdin kiertelemään paikkoja, joihin en ole aiemmin "ehtinyt". Kävin aivan valloitavassa retrokaupassa, josta olisin voinut viedä kotiini melkein kaiken. Omistaja oli hurmaava, ja jo hänenkin takiaan olisin voinut jäädä kauppaan. Löysin lopulta mukaani kietaisuhameen ja kaksi tarraa. Olisin voinut mennä vielä päivän päätteeksi erään mielenkiintoiseen näyttelyyn, mutta sitten oli jo suunnattava kohti autoa. Olipa mielenkiintoista viettää tuollainen päivä kaupungissa, jossa yleensä kuljen autolla. Päivä jatkui vielä nuorten naisten kässäillalla, johon pääsin ensimmäistä kertaa viikko sitten. Voi miten olin jo silloin otettu, ja jälleen kerran, kun minut varta vasten haluttiin kutsua uudelleen. Olen jo aivan innostunut sekä uusista tuttavuuksista että käsitöiden tekemisen kadonneen ilon löytämisestä.

Ajatukseni seikkailevat myös tulevissa seikkailuissa maailmalla. Ehkä kenties joskus... :)

Mistä on onnellinen elämä tehty?
Nyt tuntuu siltä, että näistä.