Siispä.
Työkuviot saivat tänään niin inhottavan käänteen, että aamupuuron syömisestä ei tahtonut tulla oikein mitään. Minä kun fiksuna tyttönä menin lukemaan työsähköpostini jo heti ylös kömmittyäni katkonaisen yön jäljiltä. Ajattelin vain tarkistaa, oliko esimies vastannut perjantaiseen sähköpostiini. Ja hiuksethan siinä meinasi nousta pystyyn! Tilanne tuntui niin absurdilta, että en oikein tiennyt, mihin olisi pitänyt ryhtyä. Kahvin sain sentään kitattua kurkusta alas puuron kera. Välillä itketti, mutta erikoisesti päivän teksti Rick Warrenin kirjassa What an earth am I here for? käsitteli juuri sopivasti vaikeuksien kestämistä.
"God keeps His promise, and He will not allow you to be tested beyond your power to remain firm; at the time you are put to the test, He will give you the strenght to endure it, and so provide you with a way out." 1. Cor. 10:13
(Okei, myönnetään. Luin tuon vasta nyt kunnolla ajatuksella, mutta uskon, että tuo oli sopivasti siivittämässä raejuuston, maapähkinävoin ja puuron yhteiseloa.)
Tärisytti. Kiehutti. Ei tämä voinut olla totta! Ja minä kun olin vain vähän väsynyt!
Puristin käsiäni nyrkkiin ja purin uhmakkaasti hampaani yhteen. Kyllä minä jaksan!!!Tulevaan työterveyslääkärin tapaamiseen ja sen jälkeiseen yhteydenottoon esimiehen kanssa olisi vielä tunteja jäljellä, joten nyt ei voinut kuin odottaa.
Ja minulla oli tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko panikoitua tai tehdä jotain järkevää.
Yllätyin itsekin, millaiseksi tuo järkevä osoittautui. Koin nimittäen yllättäen pakottavaa tarvetta astella Hellaksen äärelle ja alkaa soittamaan ylistyskappaleita. Ylistämään ja kiittämään Jumalaa. Soittelin ja lauleskelin hetken. Sitten aloin systemaattisesti käymään läpi Viisikielisen kiitos-aiheisia lauluja, ja miten kiitollisuus ja ylistys suorastaan virtasivat minusta! Jokin ihmeellinen ilo valtasi oloni! Tuntui, että minulla oli taustallani maailman etevin Työsuojeluvaltuutettu, jonka käsissä kaikki ratkeaisi. Jatkoin jammailua pistämällä Pekka Simojoen Nordic Praise -levyn Spotifysta soimaan ja ai että. Ryhdyin kokeilemaan raakaleivonnaisten tekemistä ja pelkästään taateleiden, hunajan ja
maapähkinävoin kombo sai hymyn huulille. Okei, tuli siinä samalla muristua parille ystävälle tilanteesta. Kovasti tsemppasivat, toinen ihan soitti minulle. Niin kultaisia.
Sitten lähdin suoriutumaan päivästä.
-------
Tässä kohtaa en mene liian paljon tapahtumien kulkuun töissä sen yksityiskohtaisemmin. Sen sanon kuitenkin, että tuli itkettyä, kuohahdettua, täristyä. Mutta myös saatua tukea ja halauksia työkavereilta sekä lämpimiä toivotuksia. Ja tuli myös juteltua esimiehen kanssa.
Ja sitten menin seuraavaan tapaamiseen, suunnittelupalaveriin ystävien seuraan. Mutta suunnittelu muuttuikin maailmanparantamistapaamiseksi, ja miten hienoa se olikin. Juuri tämän vuoksi olin lähtenyt mukaan suunnittelemaan erästä kevätpäivää, jotta saisin tutustua ihmisiin seurakuntayhteisöstämme. Ja tuo hetki meidän kolmen kesken oli jotain sellaista, jonka ei olisi toivonut päättyvän. Nauroin, että olenpas minäkin, kun paiskaan kaiken tämän ikävän suoraan tähän lattialle. Mutta toiset vain, että siksi me ollaan tässä. Ja sitten otettiin lisää kahvia. Mukana tuomani sydänkeksit sen taisivatkin kertoa. Tämä oli sitä jotain.
Tehdessämme lähtöä tuntui jotain puuttuvan, kunnes yksi meistä tokaisi: "Nyt tuntuu, ettei tätä voi olla lopettamatta rukoukseen. Mut mä en osaa rukoilla ääneen."
"No mä voin rukoilla!", tokaisin ja hyppäsin sohvalle sen kummemmin ajattelematta. Vaikka minuakin vähän jännittää tuollainen. Ja niin sitä rukoiltiin. Siunausta alkavalle viikonlopullekin, sillä siltä minusta tuntui. Viikonlopulta.
Lähtiessämme kotia kohti oli maailma taas rutkasti parempi. Reppu tuntui hämmentävän paljon keveämmältä . Miten hyvä on yhdessä kulkea.
Huh sentään. Nyt ihan oikeasti vain menee kylmät väreet kaikesta tänään kokemastani.
Olen saanut jälleen kerran huomata, kuinka ihania ja rakkaita ystäviä olen saanut ympärilleni. Jumala on niin hyvä! Voi että!
"It´s so amazing! Now we can all come join sing together and praise Him!"
Nordic Praise: It´s so amazing.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti