Elämän kepeys, mitä se on?

Alkuvuonna osastollamme käynyt sairaalapastori käytti useassa kohdin termiä elämän kepeys. Ihastuin tuohon termiin välittömästi ja etenkin sen saatesanoihin. Vaikka töissä (ja omassa elämässä) on välillä raskaita vaiheita, niin silti tulisi pyrkiä säilyttämään elämän kepeys. Vain silloin jaksaa kohdata vaikeampia asioita.

Olen kotoisin pieneltä maatilalta, jota vanhempani pitävät, ja jota ovat isäni vanhemmat pitäneet. He ostivat tilan tullessaan evakosta Karjalasta, kumpikin vanhempiensa maatiloilta. Minäkin olen hoidellut vasikoita, lypsänyt lehmiä, osallistunut heinänpaalaustalkoisiin, rehumiesten muonituksiin, perunannostopäiviin. Vanhempani eivät ole kuitenkaan koskaan olettaneet (toisin kuin isäni vanhemmat ainoasta pojastaan), että jompi kumpi minusta tai veljestäni jatkaisi tilanpitoa. Olemme saaneet vapaasti valita ammattimme, joskin jossain vaiheessa intoilemani näyttelijän tai pianistinura eivät saaneet kovin suurta kannatusta isäni taholta. ;) Elämä on ollut käytännönläheistä perunanviljelyistä marjanpoimintaan, säätiedotteiden seuraamisesta erilaisten muovipakkausten säilyttämiseen. On ommeltu vaatteita, neulottu sukkia, säilötty hilloa, tehty mehuja. Naapurit on tunnettu vuosikymmenten ajalta, ja peltojen reunoja pitkin hiihdelty (silti en vieläkään meinaa muistaa kaikkien peltojen nimiä. Ne kun ovat kulkeneet omistajien nimien mukaan.). Perinteet, käytännönläheisyys, asettuminen ja elämän vakiintuminen ovat olleet automaattisia asioita elämässä.



Muutettuani opiskelemaan kuvittelin, että tästä se maatilan emännän ura urkenee (siitä huolimatta, että olin opiskelemassa sairaanhoitajaksi kaupungissa, kerrostaloasunnossa asuen). Tein hilloja, säilöin pikkelsiä, tein ruokaa pakkaseen, pesin talteen kaikki erimalliset ja -muotoiset muovipurkit - kuten äiti oli tehnyt. Tein tarkkaa kirjanpitoa kuluista (värikoodit eri osa-alueille! Kuun yhteissumma jokaisesta!), suosin Valiota, luin ajoittain Maaseudun tulevaisuutta (tämä lähinnä koti-ikävissäni :D) kuten isä oli tehnyt. Moni näistä asioista karsiutui vuosien varrella, osa jaloistui omannäköisekseni, jotain lisäsin, ja jotain jäin miettimään. Silti vielä pitkään naimisiinmenon ja yhteenmuuton jälkeen kuvittelin, että minun tulee toimia, kuten maatilan emäntä. Keitä iso satsi puuroa (niin, että siitä riittää useammaksi päiväksi), leivo sämpylöitä samalla uunin lämmityksellä, tee viikkosiivous perjantaisin, tamppaa matot ulkona, hoida kasvimaata, keitä hillot, ompele verhot, keitä jälkiruoaksi kiisseliä, syö aina pöydän ääressä, älä lue samalla. Ajattelin koko ajan, että kaiken tämän tekeminen varmistaa sen, että minusta tulee kelpo maatilan emäntä, perheen äiti ja yhteiskuntakelpoinen ja kätevä nainen.

Jossain vaiheessa alkoi lamppu jos toinenkin syttyä. Tajusin jossain mieleni sopukoissa, että ei minusta ole missään vaiheessa ollut tulossa maatilan emäntää. Ei minulla ole ammattini puolesta tarvetta edes kasvattaa maahan sellaisia juuria, että asettuisin tässä ja samantien juuri siihen paikkaan, johon olen kapsäkkini ensimmäiseksi iskenyt ja oveen laittanut nimeni. Minun ja mieheni on mahdollisuus asettua, minne haluamme, eikä sen mukaan, minne omat vanhempamme ovat talon rakentaneet ja työstäneet meille ammattia. Ja mitä kaikkeen moneen yksityiskohtaan, niin ne kuittaan sanomalla, että tarvitseeko ihan kaiken olla aina niin vakavaa ja elämän vakiintumiseen tähtäävää? Jos joskus haluaisinkin syödä aamupalaksi vaikka smoothieta sohvalla röhnöttäen, niin ei se välttämättä tarkoita sitä, että mahdolliset lapsemme tulevat kasvamaan vinoon tästä mahdollisesti-äitinsä hetkellisestä hairahduksesta. Ja jos vielä lukisi lehteäkin samalla! Hui kauhistus!





Elämän kepeys - mtä se on?
Se voi - ja onkin - myös kaikkea edellä luettelemaani. Nautinhan minä, jos saan joskus jotain aikaan käsilläni. Iloitsen siitä, että kokeiluni keittiössä eivät ole ainakaan kauhean tuomitsevia sanoja saanut, ja yleensä ruoka on saatu syötyä.
Mutta mitä muuta se on? Miten säilyttää ja pitää yllä elämän kepeyttä?
Etenkin, kun kyse olisi ennen kaikkea tästä hetkestä ja näistä tunnelmista. Ei siitä, että kuinka kerään jo valmiiksi vauvanruokareseptejä, ompelen vauvanvaatteita ja suunnittelen vauvanhuoneen sisustusta (en ole tehnyt mitään näistä. Itseasiassa minulla ei ole enää yhtään ompelemaani vauvanvaatetta tallessa). Elämän kepeys ei minusta voi perustua vain haaveisiin ja unelmiin. Sitten kun olemme oikea perhe. Sitten, kun meillä on lapsia. Lasten kanssa voi tehdä niin paljon kaikkea kivaa. Mutta kun niin voi nytkin! Miten se on sitten niin vaikea ymmärtää? Miksi ei voisi vain heittäytyä täysillä, ei vain 95%:sesti? Loput 5% ovat nimittäin täynnä sellaisia ajatuksia, että lasten kanssa ei kai voi tehtä näin, tai että sitten lasten kanssa taas uudestaan. Tai että onkohan tämä nyt ihan oikein, kun lapsiperheetkään eivät voi tehdä näin. Olenko liian itsekäs?


Olen tehnyt paljon kivoja asioita, joita ei todellakaan olisi voinut tehdä lasten kanssa. Ja etenkin viime matkalla heittäydyin täysillä siihen hetkeen, jossa elin. Mieli ja sydän lauloivat aarioitaan, ihan pelkästä onnellisuudesta. Oli paljon hetkiä, jolloin huomasin nauttivani taas jollain uudella ja raikkaalla tavalla elämästä, sen mahdollisuuksista ja hetkistä. Nyt ehkä tämän koko ajatusmyräkän johtoajatus: kuinka säilyttää tuollainen elämän kepeys? Kuinka asennoitua niin, että elämän ei tarvitse tähdätä pelkästään asettumiseen, pysyvyyteen, käytännönläheisyyteen? Siihen, että kun jotain teen, niin sitä tulen tekemään vielä 80-vuotiaana? Kuinka elää kepeästi sekä nyt kaksin ollen sekä osata elää kepeästi myös lasten myötä?
(Tosin, täytyy todeta näin esikatselun jälkeen, että kannatan ehdottomasti kestäviä, ekologisia, käytännönläheisiä arvoja! Kuvista päätellen käytän vain kertakäyttöjuttuja.. :D Piti päästä käyttämään reissukuvia kuvituskuvina...)

Millaisia ajatuksia Sinulla on? Mitä elämän kepeys Sinulle tarkoittaa?



P.S. Tää on ihan hirveää. Blogspot on kyllä nyt niin surkea, kun pelleilee noiden kuvien kanssa. Tässä täytyy alkaa jo miettiä muuttojuttuja, jos tämä aina vain pahentunut vaiva vain jatkuu...