Reissu alkaa ylittämään jo puolen välin.
Tällä hetkellä naputtelen kännykkääni pahoinvoinnin niin salliessa. Sellainen nimittäin iski tänään kaupungilla ollessani. Ostoskeskuksen penkillä maatessa tuli mietittyä kaikenlaista cashewpähkinöistä auringonpistokseen, vatsataudista.. noh.. raskauspahoinvointiin. Jälkimmäiseen en vain tosin jaksa uskoa Femostonin ensimmäisen laatan aiheuttamien sivuoireiden vuoksi. En usko, että siinä rytäkässä olisi mikään pystynyt tarttumaan kiinni. Mutta tässä sitä nyt sitten ollaan ja podetaan. Ehkä huomenna olo on hehkeämpi.
Mutta muuten reissu on mennyt upeasti. Monta yllätystä on tullut vastaan, ja luultavasti suurin ja vaikuttavin on ollut ajatusmaailman muuttuminen. Ei tästä tainnutkaan tulla ympyrän sulkeutumismatka, vaan tästä alkaakin uusi luku. On tehnyt hurjan hyvää (joskin osittain on ollut myös rankkaa) kohdata joitakin menneisiin liittyviä asioita ja käydä niitä läpi ihmisten kanssa. Olen yllättäen tavannut myös tuttuja vaihtarivuodelta, ja saanut huomata, että huolimatta joistakin tapahtuneista asioista minut on hyväksytty avosylin viettämään pääsiäistä heidän kanssaan.
Paljon on ollut prosessoitavaa tällä matkalla. Paljon. Eilisiltanakin katsoimme elokuvaa pienempien lasten kanssa ja minä nukahdin kesken kaiken! Huomaan, että välillä on aika "over-whelming" tämä kaikki. Mutta tämä on hyvä.
Jollain lailla ajatus, joka on tullut mieleeni jo ennen tänne tuloa, on vahvistunut. Mitä luultavammin jokin on pidätellyt minua, olen ollut joltain osin sisimmästäni rauhaton ja tähän maahan liittyvät asiat ovat kutsuneet luokseen niin, että en ole enää voinut kuin seurata kutsua. Olen miettinyt, että matkalla voi olla vielä paljon suurempia merkityksiä, kuin osaan vielä aavistaakaan. Kenties tästä alkaa jokin uusi ajanjakso, jolloin syntyy jotain uutta. Joko ajatuksia elämästä näin tai sitten henkisten juttujen selvittämisen jälkeen jopa raskaus.
Ken tietää. Mutta mikä matka tämä onkaan ollut. Fyysisesti ja psyykkisesti. Toisaalta myös eräänlainen kevätsiivous, jolloin uusille ajatuksille ja asioille tulee tilaa. Olen äärettömän onnellinen ja kiitollinen saamastani mahdollisuudesta tulla tänne. Olen saanut rauhan.
Voihan Kanada. ❤
Lisäys hieman myöhemmin.
Äsken kävi perheen äiti kyselemässä vointiani. Kyselipä siinä samalla, että voisinkohan olla raskaana. (Hän on tietoinen tilanteestamme.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti