Välietapeilla on merkitystä

Kuten elämässä yleensä, myös tämän raskauden aikana tietyt välietapit loistavat mielessä valopilkkuina. On polikäynnit yksi kerrallaan, jännittäminen hoitojen etenemisestä, punktiopäivä, tulosten odottaminen, siirto ja sitten onnistumisen miettiminen. Sain kuulla sairaalaan jouduttuani olevani raskaana. Olo oli omituinen. Ihanko totta? Oikeasti? Voiko tätä uskoa todeksi? Mitä seuraavaksi? Koitti viikkojen päästä varhaisultra, sitten neuvola ja... pitkään on tuntunut, ettei ole mitään muuta, kuin omat odottelut, viikkojen täyttymiset ja mietteet. On jopa tuntunut siltä, että olemmeko edes "uskottavia" tai "riittävän raskaana", sillä välillä hormonien värittämien tunteiden keskellä on tuntunut todella yksinäiseltä. Tilanteesta on ollut vaikea puhua, lausua jopa sanaa "raskaus" tai puhua "vauvasta". Puhun ennemminkin meidän "uutisesta" tai "tilanteesta". Joka taholta tulee viestiä, että raskaus on vasta niin alussa, ja että kukaan ei oikein halua ottaa koppia. Ymmärrän senkin, että tässä vaiheessa ei useinkaan "tapahdu mitään", ja paljon saa vain yrittää pärjäillä olonsa kanssa ja toivoa parasta.

Mutta jospa se tästä!
Maanantaina pyörähti käyntiin sekä 13. raskausviikko (rv 12+0) eli toinen kolmannes! Eilen pistin myös viimeisen Klexanen! Pieni askel kokonaisuudessa, mutta suuri askel minulle! Siirron jälkeisiä joitakin piinapäiviä lukuunottamatta olen lähes kellon tarkasti pistänyt jonkinlaista lääkettä itseeni tammikuun puolivälistä lähtien, joten tämä tuntuu hienolta!
Emmekä oikeasti ole "yksin", vaikka viikko sitten ensimmäisenä panikointipäivänä tunsin niin. Meillä on perjantaina tulossa niskapoimu-ultraäänitutkimus, ja silloin tulemme kuulemaan Idun sydämen lyönnit ensimmäistä kertaa. Odotan sitä kovasti, mutta tutkimukseen tuntuu silti olevan vielä todella pitkä aika, sillä tulevien työntäyteisten öiden lisäksi päiviäni täyttää muutamat menot.

Yöt itseasiassa jännittävät oloni puolesta, ja olenkin yrittänyt saada vaihdettua niitä kollegojen kanssa siinä onnistumatta. Työt ja jonkinlainen stressi tulevat uniin, ja viime yönkin olen ollut töissä koko yön. Jännitän myös sitä, kuinka kauan menee, että toivun valvomisesta ja vuorokausirytmin sekoittamisesta. Maanantaina olen lähdössä reissuun, joten olisi mukava olla potematta mitään huonoja oloja.

Raskausajan olen käynyt läpi melkoista tunnemyräkkää, joista suurin osa on yllättänyt minut täysin. On tuntunut jopa huonolta ihmiseltä tunteistani ja ajatuksistani. Olenkin iloinen, että neuvolan terveydenhoitaja oli napannut kiinni jostain lauseestani ja ehdottanut psykologin tapaamista. En ole huolissani itsestäni, ja saan mielestäni hyvin jäsenneltyäni ajatuksiani kirjoittaen omaan päiväkirjaani, miettimällä, puhumalla ja muilla keinoin, mutta ajattelen ammattilaisen kanssa keskustelemisen olevan varmasti hyvä asia. Tänään onkin ensimmäinen tapaaminen, joka on varmasti mielenkiintoista. Harmillisesti vain olen vain alkanut taas heräilemään työunien jälkeen kello 5, ja tokkuraisuus vie kyllä voimia.

Harmia on myös ollut. Eräs henkilö lähipiiristäni oli kirjoittanut Facebookiin abortin ylistämisjuttuja niihin aikoihin, kun oli kuullut vauvasta. Vaikea arvata, mihin teksti on viitannut. Näin lyhyesti mainittuna asia ei ehkä kuulosta miltään, mutta tapaus on vain yksi tämän henkilön tempauksista ja osa suurempaa kontekstia ja sai minut eilen todella surulliseksi asiasta. Kyseisen henkilön mielipiteistä ei tarvitse välittää yhtään, mutta koska kyse on lähipiiristä ja vaikuttaa myös muun muassa tuleviin perhejuhliin, niin asia saa suuremman mittakaavan. Voin sanoa suoraan, että mieheni oli eilen kyllä maailman paras aviomies sulkiessaan minut syliinsä ja napattuaan imurin kädestäni. Olin ihan väsynyt ja aikonut tehdä selvää koirankarvoista lattialla. Olen huono pyytämään häneltä apua, mutta nyt oli pakko. Ja mies halusi heti auttaa halattuaan minua ensin pitkään.

Paljon iloja, ehdottomasti. Monenlaiset muutkin prosessit ovat ilostuttaneet omassa elämässä, ja olen saanut käydä (valitettavan lyhyitä ajan puutteessa) mielenkiintoisia keskusteluja eri ystävieni ja mieheni kanssa. Perjantai-aamuna loppuvat työt loman alun merkeissä on myös kovasti mielessä.
Lomaa on kyllä odotettu!