Eilinen ultra ja vauvan touhuilujen näkeminen olivat käänteentekeviä hetkiä.
Mietin vauvaa päivin ja öin. En meinannut saada nukahdettua illalla miettiessäni synnytystä ja ensimmäistä ihokontaktia, päiviä sairaalassa ja arkea kotona. Mietin rattaiden hankkimista, organisointia asunnossamme, omakotitalohaaveita, sormiruokailua, vaatteita, vauvan hymyä, sylittelyjä ja hellittelyjä. Heräsin kello 4:20 ja ajatukseni siirtyivät välittömästi vauvaan. Hänen kuvansa odottivat keittiön pöydällä kukkien lähellä kömpiessäni aamupalan laittoon. Siellä hän heilutteli pikkuruisella kädellään.
Ihmettelin "yhtäkkiä" kasvanutta vatsaani. ("Ei se nyt ihan yhtäkkiä ole tullut," oli mieheni sanonut. "No ei, mutta nyt se näyttää enemmän joltain muulta kuin siltä, että olisin syönyt tavallista enemmän.") Saattaisin pian alkaa tarvitsemaan äitiyshousuja. Mistähän edes löydän työhousut työpaikan liinavaatevarastosta?
Tajusin, että vauva tulee olemaan usein kuvauksen kohteena.
Huomasin, että minustahan tulee äiti, ja olen osa äitejä ja voin mennä vauvan kanssa äiti-lapsipiiriin.
Nauroin eilen miehelle varoituksen sanaa, että vauvan synnyttyä saatan itkeä varmaan ensimmäiset pari viikkoa, ihan vain onnellisuudesta. Eilisiltanakin vain itketti koko tilanne sekä pienet tulevat tilanteet. Ajatella, jo tänä vuonna vietämme perhejoulua!
Illalla toivotin hyvää yötä myös Idulle. Tänään lähetin miehelle viestin töihin, että me rakastamme häntä.
Liikuntaa mietin jälleen käytyäni salilla. Täytyisi perehtyä kunnolla, missä vaiheessa olisi tehtävä muutoksia ohjelmattomaan salipuuhailuun. Lisäksi aion tehdä selväksi ylisuojelevalle isälleni, että ei Itu tipahda mihinkään, vaikka pyöräilisin jonkin verran.
Listojen puuhailu alkoi tänään kirjoitellessani ylös asioita, joita tulisi saada tehtyä ennen vauvan tuloa. Vauvan tarvikevalmistelut tulevat olemaan omassa listassaan, nyt kirjasin ylös kaikkia muita asioita. Laita valokuvat kansioon (kesken jäänyt ja unohtunut projekti vuodelta 2013), vie tavarat kirppikselle (ylijääneet toissasyksyn kirppispöydältäni), siivoa varasto (ikuisuusprojekti). Ihan "pikkujuttuja", siis. :D
Huomaan oloni muutenkin muuttuneen, tai sitten se on vain tämä "kuplaan" pääseminen. Tiskikoneemme hajosi toissapäivänä, ja eilen mieheni kävi tilaamassa uuden. Se tulee luultavasti vasta maanantaina, mutta minä hihkuin eilen päästessäni tiskaamaan. Mikäänhän ei estä tiskaamasta normaalistikin, mutta jotenkin tiskikoneen helppouteen aina kallistuu. Mikähän siinäkin on, että tiskaaminen muistuttaa lämpimästi sekä mökkikesiä että opiskeluvuosia. Nyt suurin piirtein keksin mitä tahansa voidakseni tiskata. Niin kauan, kun tiskiä kaipaavia astioita ei ole enempää, heilun imurin kanssa ja koira pakenee minua ja hurinaa. Illalla olisi tarkoitus mennä vaihtamaan autoomme renkaat, joten katsotaan, missä vaiheessa tarmon puuskani tekee tenän.
Heh, taitaa tällä kuplassa olemisella olla melkoisen höpsäyttävä vaikutus.
Ihana teksti, ja niin mahtavaa, että olet päässyt kunnolla nyt nauttimaan raskaudesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Itsekin olen saanut kokea onnen hulmahduksia lapsen myötä. Ainakin täällä niistä on saanut nauttia niin odotusaikana kuin sen jälkeenkin. Mahtavaa kevättä teidän perheelle!
VastaaPoistaHihi, kiitos, Perhonen! Pitää sitä välillä vähän höpsötellä ja iloita kaikesta, mitä päässä liikkuu. Toki huolen murusia käväisee mielessä aika ajoin, mutta niistä selvitään järkeilemällä. Sitten voi taas katsella vauvan kuvaa.
PoistaKiva, että sinullakin on mennyt mukavasti. Kiitos, ja ihanaa kevättä myös teille! :)