(Tietenkin tässä on paljon hyvää!!!)
"Kerrankin näkee sun syövän vaikka mitä ilman kieltoja ja rajoituksia."
Toteamus nauratti. Kai se oli minustakin oikeastaan aika hauskaa, sillä toisaalta vuosikausien rutiininomainen terveellisten ruokien suosiminen ja päivästä toiseen toistuvat aamu- ja iltapalat olivat alkaneet kyllästyttämään. Olen tosin nyt yrittänyt sulkea silmäni eri raskausoppaiden kehotuksista syödä kahden edestä terveellisesti. (Edelleenkin välihuomautus, että todennäköisesti syön edelleen yleisellä mittakaavalla, ja haluan syödäkin, terveellisesti, mutta nykyiset ruokailutapani ovat melko lailla muuttuneet totutusta.) Nyt joudun ja toisaalta saan syödä sitä, mitä tekee mieli, ehkäisen etovaa oloa ja millä voin hyvin. Totta kai huomioin vältettävät ruoka-aineet kuten tuorejuustot ja inkiväärin. Sinänsä koen olevani nyt rennompi kuin aiempina vuosina, jolloin laskurit päässäni ovat raksuttaneet.
Mutta toisaalta oloni on ollut melko mainio viime päivinä. Onneksi, sillä olen saanut olla kolme päivää vapaalla! Olen ollut melko epäsosiaalisella tuulella, tavallaan, ja enemmänkin kaivannut vain ulkoilemaan ja liikkumaan. Näitä olen päässytkin tekemään kera erinäisten vastoinkäymisten tai huvittavuuksien - riippuen katsantokannasta. Eniten kaipasin uusimaan pitkäperjantaista hiihtoretkeä, mutta toistaiseksi pääsin vain ensin nauramaan ensimmäistä yritystäni ja seuraavaksi kiukkuamaan uusintakerran pieleen menemistä. No, iloja löytyi onneksi kuitenkin. Ensin tosiaan - kiitos maanantaisen lumimyräkän - hiihtäminen tuli mieleen pelkistä varusteistani. Muutoin koko aktiviteetti oli jotain lumikenkäilyn, lumen tamppaamisen ja eteenpäin nykimisen sekoitusta. Tulipahan tuollainenkin koettua.
Seuraavana päivänä ei enää naurattanut, kun edellä luetellun lisäksi repun hihnassa kiskoi myös vilkas koira. Lopulta päätin, että me emme todellakaan aio rämpiä täällä erästä saarta ympäri. Niinpä irrotin sukset jaloistani, asetuin suojaisalle paikalle toisen saaren kupeeseen ja kaivoin repusta kuksan ja kahvia. Ainakin olisi kaunis päivä eväsretkelle! Sitten kannoin sukset takaisin autolle kokonaista kilometrin matkan. Ajoin kotiin ja myöhemmin kunnon laduille hiihtämään.
Tänään, sään ollessa keväisen märkä ja sateinen, lähdin uimaan! Ehkä edellisen päivän (tässä mainitsemattomat) tietyt ihmissuhdekuviot ja niiden selvittelyhankaluudet antoivat sen verran puhtia, että mikäli aikaa vain olisi ollut, saattaisin uida altaassa vieläkin. En mennyt turhautumisen voimalla, vaan ihan vaan nautin. Nauratti, kuinka uimareissun jälkeen oli vain käytävä ostamassa irtokarkkeja. Ikään kuin nostalgiamielessä, sillä lapsena tehdyillä koulun uimareissuilla sai ostaa irtokarkkeja. "Markalla liitulakuja. 50 pennillä aakkosia." Toisekseen, mies oli ostanut aamulla karkkia kaupassa käytyään, ja olin ollut hiukan pettynyt (no en oikeasti): ei oikeastaan yhtään suklaata! Nytpä valitsin omanlaiseni pussin, josta tiedän riittävän syötävää kuukaudeksi. Olen ehkä vähän huono syömään karkkia isoja määriä. Tai ainakin kuvittelen, että minun on piilotettava pussi mieheltäni. 😉
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti