Reissun päällä

Uskomatonta, mutta totta - reilun 24 tunnin kotimatka Wienistä alkaa olla loppumetreillään. Ihan kuin olisin tullut jostain kauempaa! Sain juuri viettää rakkaan ystäväni kanssa lopulta viidettä päivää tuossa suklaan, kahvin ja musiikin kaupungissa. Alkuperäinen toiveemme oli päästä aurinkoon ja lämpöiseen, mutta lopulta sekin pääsi toteutumaan lämpötilan hivellessä 28 astetta.

Matka itsessään meni hyvin, mutta huomasin tavallisen reissuvointini olevan tipotiessään. Nyt väsymys iski nopeammin, vaikka toki osansa oli myös monen edeltävän viikon sekä reissussa nukutuilla huonoilla öillä. Onneksi varsinainen etova olo ei iskenyt, vaan pretzeleillä sai hyvin pidettyä sen loitolla.

Nähtävyyksien, kuten Schönbrunnin linnan, Karlsplatzin, erilaisten kirkkojen ja patsaiden lisäksi kävimme myös muun muassa Hundertwasserin taidenäyttelyssä (Kunst Haus Wien) ja taloa katsomassa sekä Praterin puistossa ja vanhassa maailmanpyörässä. Sacherkakkua tuli toki maisteltua sekä Mariahilferstraßen kauppoja katseltua. Hauskaa oli jälleen kerran ja juttelu alkoi siitä, kun reissu alkoi ja päättyi heippoihin. Yllätyskäänne tosin koitti lähtöiltana, kun meille selvisi lentokentällä, ettei koneessa ole riittävästi paikkoja. En oikein ymmärrä ylibuukkausajatusta, mutta eihän siinä voinut, kuin jäädä odottamaan, jos joku vaikka unohtaisi -lähtöselvityksestä huolimatta- tulla. Pienethän siinä olivat mahdollisuudet, joten ei auttanut kuin niellä tilanne ja ajatella, että kaikki järjestyy. Ja kyllähän ne järjestyivätkin, vaikka ensin meille väitti kiven kovaan eräs töykeä virkailija, että me emme todellakaan pääse koneeseen, joutuisimme lentokenttähotelliin ja lisäksi maksamaan siitä 250e per henkilö. Tämän kuulimme molemmat, ja vielä tarkistin sen uudemman kerran, sillä niin uskomattomalta se kuulosti. Tunteja myöhemmin avasimme kuitenkin hotellihuoneen oven helpottuneina. Meille järjestettiin kaikki, eikä kuluja tulisi. Pääsimme syömään sekä illallista että aamupalaa. Uusi kotimatkan lento järjestyi myös, mutta koska omat bussiyhteyteni kotiini ovat nykyään kovin vähäiset, teen edelleen matkaa. Väsymys painaa jo, ja väsyneenä järkeilyyn ei aina tarpeeksi topakasti kykene, vaan tunteet meinaavat ottaa valtaa.

Tilanne alkoi itseasiassa jo sunnuntaina, joka ajankohdallisesti oli todella huono. Vähän samanlainen tapahtui reissussa keskiviikkona, torstaina sekä nyt tänään perjantaina. Tuli jonkinlaista vuotoa, joskin järkeilyn perusteella harmittomalta vaikuttavaa. Mutta koska tätä ei ole ollut aiemmin, niin olen singonnut jo sunnuntaina pois vauvakuplasta. Välillä yksittäinen kyynel valahtaa silmäkulmasta surun päästessä valtaan. En oikeastaan panikoi, mutta ei tämä varsinaisesti luo turvallisuuden tunnettakaan. Soitin keskiviikkona neuvolaankin, vaikka sanoin ymmärtäväni, ettei minun ollessa Wienissä voi tilanteelle tehdä mitään. Kyselin terkalta, että ymmärtääkseni tämä voi olla harmitontakin. Tätä en koskaan kuullut, vaan ennemmin terkka sanoi, että voihan se olla myös vaarallista.

Tuntuu, että kukaan ei ota minua tosissaan, joten en haluaisi käydä päivystyksessä. Olen reissun aikana alkanut kallistua siihen, että voisin käydä yksityisellä lääkärillä. Yritän ajatella järkeilemällä ja miettimällä monia harmittomia syitä, sillä en usko vuodon sellaisenaan olevan vaarallista. Mutta kun en tiedä.