Hengähdys

Ohhoh, vai on tämä peräti 100. kirjoitukseni. Jollain lailla olisi ollut mukava voida kirjoittaa jotain erityistä, mullistavaa tai muuten vain tärkeää. Sata kirjoitusta! Onneksi kaikki sentään eivät ole ollut pelkkää itkua ja porua aiheesta lapsettomuus, vaan olen uskoakseni ollut aika positiivisin mielin muistakin aiheista. Olen kenties saattanut intoilla ihan vaikka uutta käsitiskiainetta (taisinpa hyvinkin. Luonnonkosmetiikka aiheuttaa innostumista.) Mutta sitähän tämä elämä on: vaikka mitä ja siitä intoilua.

Tänään olen ollut hyvällä tavalla väsyneellä päällä. Samaan aikaan on ollut ihanaa ja helpottavaa huomata, että mitään ei oikeastaan tarvitse tehdä. Aika on ollut säilöä marjoja pakastimeen, leipoa sydämeni kyllyydestä, saada ystäviä kylään, käydä töissä ja muilla menoilla. Aika on kiireisille päiville ja hetkille.
Mutta nyt on aika levätä ja vaikka lukea kirjaa tai kerätä satoa omasta kasvimaasta.

Aika hieno tunne.

Samoin ajattelen, että nyt on uuden aikakauden aika. On aika viettää meidän kahden vuotta, jättää lapsettomuusaihe aivan muualle. Se on saanut jo riittämiin meidän aikaamme. Nyt saamme hengittää ja katsoa, mitä tästä tulee. Onhan tätä toki täällä tullut jo kirjoitettua, mutta välillä tuntuu vain hyvältä saada todeta ääneen, miten kevyt olo nyt on.

Tuntuu hyvältä.

EDIT. Mitä touhuan, kun olisi kerrankin aikaa vain olla ja relata? Siivoan.
Olipas tuokin.