Onnellista käpertymistä, hymyjä, sanoja ja halauksia. Söpistelyä.
Salaatin ja rucolan lehtiä omasta kasvimaasta.
Puolukoita - hiukan vielä raakoja - mäntyjen juurelta.
Innostavia työpäiviä omapotilaan kanssa. Paljon ohjausta ja opetusta. Hienosti menee!
Kännykästä hävisi kaikki taivaan tuuliin . Yhteystiedot, tallennetut reseptit, valokuvat. Kaikki. Jäljellä ennakoiva tekstinsyöttö, oudot oletusasetukset, tyhjä puhelin. Ei mitään.
"Kuinka sinut saa harmistumaan tai suuttumaan?", kysyttiin työhaastattelun lopuksi. Työhaastattelun!
Huima tehotreenitunti, mikä fiilis! Historiallinen kehonhuolto, minä oikeasti rentouduin.
Pyöräilyä harrastuksiin ja kauppaan.
Tiskejä tiskipöydällä, oi laiskuus.
Niin hyvä kirja, ettei malttaisi laskea käsistään.
Kampaaja-ajan varaaminen. Innosta kihisen jo kasvivärien kokeilusta.
Kaikonnut uni, sillä olo on niin mahdottoman onnellinen ystävistä ja yhdessä vietetystä ajasta.
Kahvinkeittoa vapaaehtoishommissa. Hymyjä ja naurua, kuulumisia, kyläkutsuja. Oi kyllä. Kaikkea tuota.
Työkaverin ihania uutisia. Liikutuksen kyyneliä.
Se raukea olo työputken jälkeen. Nyt koitti vapaapäivät.
Elokuvailta miehen kanssa, kainaloon käpertyneenä. Uni vei.
Hajanaisia mainintoja arjesta. Minun elämäni. Aika kiva (paitsi kännykän tyhjeneminen).💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti