lauantai 19. tammikuuta 2019

Voi pientä poloista - löytyisikö syy itkuun?


Kuinka nopeasti sitä "turtuukaan" toimimaan totutulla tavalla, tavallaan selviytymään päivästä, yöstä, päivästä ja yöstä, suunnittelemaan mukavia juttuja, touhuamaan arjen puuhia ja soveltamaan, jos tuleekin muutoksia tai vaikka vain itkuja. Samaan aikaan sitä on kuitenkin jossain mielensä perukoilla tullut pohdiskelleeksi asioiden normaaliutta tai ennemminkin sitä, etteivät kaikki vaikuta normaalilta. Jokin vaisto on kolkutellut mielessä, että ei tämä näinkään voi mennä.
Sitten on vain jatkettu heijaamista, rauhoittelua, pomppimista jumppapallolla ja käveleskelyä ympäri asuntoa. Jatkettu vain jotain, joka voisi auttaa vauvan oloon.

Vauvan rauhoittelua
Muistelen, että tilanne muuttui tytön ollessa kahden viikon ikäinen. Olen sittemmin lukenut, että juuri tuohon aikaan vauva alkaa enemmän "tulemaan esiin" ja suolistokin reagoimaan asioihin. Vahinko vain, että juuri samoihin aikoihin ajoittuu D-vitamiinin aloittaminen, joka ainakaan meillä ei kyllä helpottanut asioita. Kummallista, kuinka edelleenkin tulee ajateltua, että mitä minä näistä nyt puhun tai nostan esille. Eihän tämä nyt niin paha ja hankala ole ollut.
Kunnes sitten tyttäreni itkee masukipujaan, vääntäen itseään kaarelle. Ja taas mennään,vaikka kuudetta tuntia. Tai aamuviiteen (nämä ovat onneksi olleet harvinaisia).

Eilisiltana ystäväni toteamus sai minut havahtumaan. Olin hänen kanssaan keskustellut vauvan hoidosta lukuisia kertoja ennenkin, mutta eilen, hänen rauhoitellessaan pientä tytärtäni, hän sanoi  tytöllä olevan aivan samanlaisia oireita, kuin hänenkin kahdella tyttärellään vauva-aikoina. Ja heillä oli ollut refluksi.
Kotimatkalla palaset alkoivat loksahdella paikoilleen, ainakin siltä minusta tuntui. Sitäkö se siis oli, refluksia? Jota olin jo hiukan pohtinut jo joulukuussa? Silloin tosin kaikki neuvolan vähättelyt, hyvin menneet päivät ja yöt, juhlahumut ja kenties jonkinlainen väsymyskin saivat tuollaisen ajatustyön hälvenemään. Olin vain tyytynyt siihen, että vauvalla on masu kipeä, hän saattaa itkeä tai olo olla hankala monia, monia tunteja, joten heijataan, hierotaan, hoivataan ja kannetaan. Käydään vaunulenkeillä ja jumpataan. Röyhtäytetään ja pidetään pystyssä.

Mutta olivathan oireet kuitenkin tuntuneet pahentuvan, vaikka toisin olisi voinut luulla. Yhtäkkiä tajusin, että kaikki ne lisääntyneet pulauttelut, maidon nousut suuhun, hikka, käheä ääni, rohina, masukivut, mahallaan olon tuskaisuus (välillä), leikkimatolla olemisen hankaluus (välillä), pahanhajuiset, rusehtavat liejukakat olivatkin mahdollisesti refluksin oireita! Olin tiedostanut, että ei tämä ihan tavalliseltakaan vaikuta, mutta kenties olin jäänyt kaiken puuhailun alle ja unohtanut, ettei kellertävää ryyniä ollut enää todella pitkään aikaan ollut enemmistönä vaipassa. Todella pitkään aikaan.

Pohdin jo jonkin aikaa sitten silent reflux -tyyppistä oireilua, mutta sitten taas tuli jotain, joka vei ajatukset muualle. Mielessä on toki ollut myös "pelko" siitä, että ylireagoinko, suurentelenko asioita. Kenties siksi en ole osannut ajatella asioiden olevan tällä tolalla. Hän kuitenkin nukkuu monia tunteja peräkkäin. Eihän vauvamme huuda joka ilta monta tuntia, tauotta. Eihän hän oksenna kaaressa, eihän hän heräile jatkuvasti uniltaan. Eihän hän... no, kyllähän hänen on hankala olla. Monellakin tavalla. Ja monta kertaa päivässä. Kuka minä olen muuta sanomaan, kun tyttäreni katsoo minua itkusta vääntyneillä kasvoillaan, kuin pyytäen, että veisin kivun pois. Ja veisinhän minä, kun vain tietäisin, miten.

Näitä aamuja, kun leikit onneksi maistuvat,
vaikka itkua on kestänyt aamuviiteen.
Olin jo raskausaikana päättänyt, että tekisin imetyksen eteen töitä, mikäli jotain hankaluuksia ilmenisi. Nytkin on päivänselvää, että jotain muutosta täytyisi kenties tehdä. Lukemani perusteella refluksiin toki voi vaikuttaa myös muillakin tavoin, sillä aina kyse ei ole allergiatyyppisestä. Ja mitä ruoka-aineisiinkin tulee, niin melko hakuammuntaa se tuntuu olevan. Mutta jostain voi kuitenkin yrittää. Yleisimpiä refluksi-oireita aiheuttavia ruoka-aineita ovat maitotuotteet, soija, kananmuna, kotimaiset viljat sekä naudanliha. Toki tiukempaakin dieettiä on olemassa, mutta minusta helpointa olisi nyt eliminoida alkuun vaikka maitotuotteet. Se tuntuu muutenkin kaikista helpoimmalta, sillä käytän muutenkin osittain kauramaitotuotteita. Muutamat läheiseni ovat kyselleet kahvin vaikutuksia, mutta täytyy sanoa, että se tuottaa minulle jo valmiiksi tuskanhikeä (kamalaa sanoa). Kyllähän kahvikin varmasti voi vaikuttaa tilanteeseen, mutta suoraan sanottuna jännitän omia mahdollisia vieroitusoireita, joita voisi seurata kahvin lopettamisesta! Kahvi onkin ollut minulle eräänlainen herkkuhetki ja tietynlainen pahe, vaikka en ämpäritolkulla sitä kittaakaan (siis EN!). Mutta täytyy miettiä, mistä lähteä liikkeelle. Ja kysyä apua. Pyytää tukeakin. Neuvolaan minulla on valitettavasti melko skeptinen suhtautuminen, sillä jo aiemmin kysyessäni omien syömisteni vaikutuksia vauvan vointiin, terveydenhoitaja suhtautui imetysdieetteihin kovin vähättelevästi ja aliarvioivasti, ja nosti pian esiin lääkkeet ja koliikkipatjat. Siksi olen asialla hiukan omatoimisestikin, toki myös vertaistukipaikoista ja asioita kokeneilta ystäviltäni neuvoa kysellen.

Toivottavasti jokin helpottaa. Kyllähän minä tytärtäni kannan vaikka pitkin yötäpäivää, mutta se ei lopulta ole kenellekään paras ratkaisu. Vähiten hänelle, jolla ne kivut ja hankala olo on.

6 kommenttia:

  1. Tosi ikävä kuulla, että pikkuisellanne on ilmaantunut kipuja ja harmeja. Samaistun tuohon, että on lapsen itku saa useinkin tuntemaan itsensä voimattomaksi. Ei vain löydy keinoa helpottaa pienen oloa vaikka mitä yrittäisi.

    Mutta apua ja keinoja refluksin hallintaan löytyy. Älä epäröi kysyä apua ja neuvoja. Yksin asiat tuntuvat raskailta. Asiat menevät kyllä parempaan suuntaan. Kärsivällisyyttä, jaksamista ja parempia vointeja pikkuiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja anteeksi viivästynyt vastaus! Tuntuu, että nykyään aikaa kirjoittamiselle on -kappas, kappas - vähemmän, ja keskittymistä vaativat asiat... no, jaa. Kuitenkin olisi kiva vastata ihan ajatuksella; luultavasti ymmärrät. 😉
      Kiitos tsempeistä ja toivotuksistasi! Toivotaan, että asiat menevät parempaan suuntaan. Edelleenkin olo on kaikesta vähän epäröivä, jota ehkä vahvistaa vanhemman sukupolven äänetön pohdinta siitä, että eihän tuo nyt mitäöb ole. Vauvat itkevät, ei sen kummempaa. Koen kuitenkin tärkeäksi kuunnella omaa vaistoa
      Mutta jos nyt näillä kotikonsteilla selkenisi.😊

      Poista
  2. Hei, kommentoin tai yritin kommentoida jo aiemmin, mutta se hävisi ja en jaksanut kirjoittaa uudelleen (miksi ÄLYlaitteella kommentointi on niin vaikeaa?). Mutta siis löysin blogisi luultavasti raskausaikana ja välillä luin. Esikoiseni syntyi elokuussa, joten blogien lukeminen jäänyt vähemmäle, mutta nyt luin kaikki mitä olit kirjoittanut ja pystyin jotenkin niin samaistumaan noihin alkuaikojen tunteisiin. Meilläkin tyttö itki mahavaivoja iltaisin ensimmäiset 3 kk (loppuivat viikkoa ennen kuin täytti 3 kk). Nyt kylläkin alkoivat uudelleen, eivät niin pahana, mutta kumminkin selvästi jitakin tapahtui. Aloitin maidottoman itsekin. Kahvia ilman olin yhdessä välissä viikon (!!!) ja pulautteluun se ei ainakaan auttanut. Tsemppiä! Tuossa tilanteessa, jos neuvolasta ei saa apua niin menisin vyöhyketerapeutille (paljon kehuttu ja mekin kävimme) tai jos on vakuutus vauvalle niin menisin yksityiselle.

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Tiia, ja tervetuloa lukemaan blogiani! Kiva kuulla, että olet löytänyt tämän, ja että olet vielä kahlannut tekstini läpi! Nöyrä hatunnosto sille!
      Kiitos kommentistasi, ja pahoittelut viivästyneestä vastauksestani. Onnea vauvan johdosta!♥️
      Oliko teillä illat pelkkää itkua, rauhoittuko vauva jotenkin? Osaatko sanoa, onko maidottomasta ollut hyötyä?
      Kiitos ja tsemppiä teillekin! Pääasia, että pienet voivat hyvin! Ja toki vanhemmat, joiden myötä vauvojen olo on parempi.😉

      Poista
  3. Kestipä se minullakin päästä vastailemaan ja inhoan puhelimella vastaamista. Illat oli silloin alle 3 kk itkuisia. Usein rauhottui jumppapallolle (ei kuulemma suositeltava, mutta tätä emme tienneet ja se toimi) ja siitä siirrettiin varovasti sänkyyn joka oli kaura tyynyllä lämmitetty. Tai sitten nukahti rinnalle ja siitä varovainen siirto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauratyyny.❤ Tuo olisi varmaan toimiva keino! Iltaisin vauva herää lähes saman tien, kun hänet siirtää sänkyyn, mutta tuota kelpaisi kokeilla! Kiitos vinkistä!
      Täällä tilanne rauhoittuneempi, tosin osansa on varmasti tuonut myös rotarokote. 😅

      Poista