"Ottamatta kantaa suuntaan tai toiseen, niin miksi haluat täysimettää? Mikä se juttu on siinä? Täytyyhän sun päästä jossain vaiheessa yksin käymään jossain ja myös kaksinkin."
Annoin joitakin perusteluja imetyksen luonnollisuudesta, läheisyydestä, turvasta, helppoudesta, mutta tosiasiassa pääni täyttyi kysymyksistä. Toki tiesin paljonkin imetyksen terveydellisistä hyödyistä niin vauvalle kuin itselleni, sen psyykkisistä ja kiintymyssuhdetta edistävistä vaikutuksista, mutta jokin sai aikaan myllerryksen mielessäni. Tuntui, kuin se, että valitsin (valitsimme) täysimetyksen ilman, että pumppaisin maitoa pullolla annettavaksi, olisi jotenkin outoa. Miksi en muka voisi olla vaikka yhdenkin syöttövälin pois vauvan luota; yhtä laillahan hän saisi rintamaitoa. Olisinko epäreilu "omiessani" imetyksen?
Toki ystäväni pohdinnat ymmärtää hänen taustaansa vasten: hän on yksineläjä, eikä tietääkseni ole juuri koskaan haikaillut omien lasten perään. Olen aiemmin keskustellut hänen kanssaan toiveistaan elämäänsä kohtaan, ja silloin hän oli tuuminut, että haluaisi päästä pian takaisin töihin, jos hän saisi joskus lapsia. Luultavasti täysimetys ei olisi toivelistalla.
Tekee hyvää pysähtyä välillä pohtimaan valintojaan ja perustelujaan. Googlettelin illalla imetyksen hyödyistä ja mietiskelin, miksi siitä oli tullut minulle niin valtavan tärkeä jo ennen vauvan syntymää ja varsinkin syntymän jälkeen. En olisi sen huonompi äiti, jos imetys ei onnistuisikaan tai antaisimme osan maidoista pullolla. Mutta silti.Onnekseni voin sanoa mieheni olleen koko ajan kanssani samoilla linjoilla, tukeneen minua pohdinnoissani ja toivoneen myös vauvan saavan ruokansa luonnollisinta reittiä pitkin, siis imettämällä. Vaikka onkin kovin innokas osallistumaan vauvan hoitoon omien töidensä puitteissa, niin vauvan ravitsemukseen hän ei ole vielä hingunnut, uskoisin juuri tämän vuoksi. Tarkistelen aina silloin tällöin hänen kantaansa, ja että onko hänellä tullut toiveita siitä, että voisi osallistua vauvan hoitoon myös tuolla tavoin. Ehkä nämä juontavat juurensa siitä, että en halua "omia" jotain, vaikka kokisinkin olon imetyksestä edes osittain luopumista vaikeana. Mieheni on aina sanonut, että toivoo jatkavamme tällä tavoin. Tuleehan myöhemmin kiinteiden aloitus ja sormiruokailut kuvioihin, joten silloin saamme osallistua molemmat.
Aika ajoin esiin on noussut kuitenkin mieheni pohdinta siitä, että voisi olla hyvä, jos vauva osaisi syödä pullosta tarpeen tullen. Jos vaikka minulle sattuukin jotain, tai olenkin jossain pidemmän matkan päässä. (Ajatus jälkimmäisestä tuntuu ehkä oudolta, sillä en ole aikeissa tehdä niin. Pyrin järjestämään menoni tytön pidempien unien mukaan.) Luultavasti kyse on ollut vain pohdinnoista ja "varmuuden vuoksi" -toimimisesta. Ehkä myös parisuhteen hoitamisen toiveista (emmehän ole olleet kertaakaan missään kaksin, ilman vauvaa). Tämä sattui samoihin aikoihin, kuin tulivat pohdintani täysimetyksestä.
Oma kantani ja toiveeni on, että saisin täysimetettyä lapseni ainakin vuoden ikäiseksi, toki lapsentahtisesti. Minulla on käsipumppu olemassa, mutta sille heruminen on tuntunut vaikealta. Ja vaikka hankinkin jo raskausaikana pari Mam-pulloa sekä korviketetraa, koen nämä hankinnat jokseenkin turhiksi. Ensisijaisesti pidän imetystä vauvalle luonnollisimpana tapana saada ravintonsa jo läheisyyden, turvallisuuden tunteen, vastustuskyvyn turvaamisen sekä juuri hyvän ravinnon vuoksi. Vauva saa myös itse säädellä syömänsä maidon määrää ja ruoka on aina saatavilla sopivan lämpöisenä. Toki paljon on hyötyjä myös minulle mm. synnytyksestä toipumista edistämisen saralla, mutta ennen kaikkea mietin vauvaa ja hänen oloaan. Hyötyjä voi lukea lisää eri lähteistä; en lähde niitä tähän sen tarkemmin avaamaan.
Tiedän, että pullosta annettu rintamaito tai korvike eivät ole lainkaan vauvan turvallisuuden tunnetta tai hoivaa ja läheisyyden tunnetta pois sulkevia asioita. Jokaisella perheellä on omat tilanteensa, tapansa, toiveensa ja voimavaransa. Jokainen tekee omat valintansa elämän-ja perhetilanteensa puitteissa, kokonaistilanteen hyväksi, ja on paras äiti ja isä lapselleen. 💗
Lopputuloksena päädyimme siihen, että kokeilen maidon pumppaamista ja tarjoaisimme sitä myöhemmin vauvalle. Mielessäni vuorottelivat hoitajan ja äidin ajatukset, joista jälkimmäisen tunnepainotteiset ajatukset olivat enemmän äänessä. Niinpä sain pumpattua maitoa nippanappa 20ml, josta todennäköisesti tulisi tytölle vain paha mieli. Seuraavan kerran herättyään lämmitin maidon lämpimässä vedessä ja kokosin Mam-pullon valmiiksi. Mielessäni oli tahdistetun pulloruokinnan ajatukset, sillä vauva ei missään tapauksessa saisi myöskään pakottaa syömään. Olo oli jokseenkin skeptinen, sillä tuttikin kelpaa todella harvoin. Yleensä se aiheutti kakomisreaktion.
Mitä tapahtui?
Vauva suorastaan suivaantui. Hän kiukustui aivan mahdottomasti, eikä monista yrityksistä huolimatta suostunut edes kokeilemaan pulloa. Välillä rauhoituttiin rinnalla, sitten hetken päästä taas kokeiltiin.
Edes makutipat huulilla eivät saaneet tyttöä lämpenemään.
"No, eihän häntä pidä pakottaa," mies totesi lempeästi. "Eivät kaikki vauvat vain syö pullosta."
Ja niin jatkoimme ruokailua, tytön hieroessa tyytyväisenä pienellä kädellään rintaani, silmät ummessa, hiljaa pieniä äännähdyksiä pitäen. Näin oli hyvä meille.
Lisäys 17.1.2019:
Varmuuden vuoksi tahdon vielä painottaa sitä, että tarkoitukseni ei ollut missään tapauksessa tuomita suuntaan tai toiseen, sillä jokainen perhe tekee ratkaisunsa sen tilanteen mukaan, mikä heillä on. Haluan peräänkuuluttaa jokin aika sitten vietetyn imetysrauhan perään; siinäkin muistaakseni vielä muistutettiin sitä, että imetys ei ole aina se ainut vaihtoehto. Tärkeintä on, että vauva saa hoivaa, rakkautta, ruokaa ja läheisyyttä. Imetys on herkkä aihe, johon liittyy paljon odotuksia ja toiveita (toisille enemmän, toisille vähemmän). Hyvää tarkoittavat ohjeet tai pohdinnat saattavat loukata muutenkin herkillä olevaa mieltä, ja sitä en todella halua kirjoituksellani tehdä. Halusin itsellekin selventää ajatuksiani aiheeseen liittyen, sillä on mielenkiintoista, kuinka ne ovat muuttuneet sitten raskausajan. Meillä nimittäin se olin minä, joka puhuin miehelleni, että meillä molemmat saavat osallistua vauvan ruokkimiseen, jotta isälle ei tule ulkopuolisuuden tunnetta. Ostinpa myös tuttipulloja sekä korviketta, jos oma maito ei riittäisi. Ilmeisesti viisas mieheni oli jo tuossa vaiheessa "vaistonvaraista vanhemmuutta" painottava (hänen sanojaan lainatakseni), sillä ei hän mielestäni juuri tuonut esille mitään erityistä riemua pulloja kohtaan, vaan ennemmin puhui imetyksen puolesta.
Peace and lots of love!
P.S. Lienee vain omassa päässäni varovaisuus olla loukkaamatta ketään, mutta olkoon tuo nyt varmuuden vuoksi -lisäys.
Meillä on jo siirrytty kiinteisiin tai ollaan siirtymässä. Imetyksen suhteen tehtiin niin, että on annettu pullosta pumpattua maitoa aina välillä. Oikeastaan siksi, että äitiosapuolella on ollut menoja, joita ei ole voitu aikatauluttaa vauvan unien mukaan järkevästi. Pääosin siis ensimmäiset 5kk imetetty. Imetykseen liittyy aika paljon paineita ja odotuksia, mutta kuten hienosti totesit kukainenkin päättää toimintatavoistaan omista lähtökohdistaan. Tapoja on monia.
VastaaPoistaKiva kuulla teidän perheen kokemuksista ja käytännöistä. Olenkin lukenut blogistasi, kuinka kauniisti ja koko perhettä huomioivasti olette jakaneet vauvanhoitoa ja osallistuneet molemmat vauvan hoitoon. Uskon, että olette näin voineet koko perheenä hyvin.
PoistaOn totta, että imetys on herkkä, paineita ja odotuksia tuova asia (toisille enemmän, toisille vähemmän), eikä ehkä kovin usein tuoda esille juuri tuota vaihtoehtoa, jossa vauva saa osan maidosta rinnasta, osan pullosta.
Mielenkiintoista kuulla mahdollisesti blogistasi kiinteiden maisteluiden kokemuksista (tosin olet kenties kirjoittanut siitä jo. Pahoittelen hajamielisyyttäni.).
Itse annan myös ääneni täysimetykselle, mutta halusimme varmuuden vuoksi opettaa pojan juomaan myös pullosta. Poitsu olikin ekaa kertaa pari tuntia(yhtiökokouksen ajan) hoidossa vasta muutaman viikon ikäisenä :D semmosen vinkin pumppaamiseen annan, että vauva on kyllä paras heruttaja eli vauva toiseen tissiin ja pumppu toiseen, niin johan alkoi tulemaan :) Tutti alkoi muuten meilläkin kiinnostamaan vasta ekojen hampaiden tullessa ja senkin piti olla tietyn mallinen(symmetrinen) tutti. Mukavia imetyshetkiä sinne! ❤️
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja kokemuksistasi, Alina!
PoistaJep, olenkin huomannut, että välillä toiseltakin puolelta alkaa maitoa herumaan, kun vauva on toisella rinnalla ruokailemassa... Ja olisihan noita vinkkejä vaikka mitä, mutta käsipumppu itsessään ei ehkä ole paras mahdollinen pumppu riittävään määrään.
Ja katsotaan nyt, miten jatkossa toimitaan. Meillä on tulossa keväällä iltameno yhdessä mieheni kanssa, ja vielä toisessa kaupungissa, joten jonkinlaista ratkaisua on mietittävä.