tiistai 16. lokakuuta 2018

Rentoutusharjoitteluja

Toisaalta olenkin jo tovin kaivannut pianomusiikkia. Aika ajoin olen onneksi saanut tähdättyä takalistoni pianontuolille ja soitellut jonkin aikaa, mutta musiikin kuunteleminen on jäänyt vähemmälle. Spotifyn soittolistat ovat ennemmin olleet aika lailla tyyliltään Fit, Retro, Latino ja ylistys (aika erikoinen yhdistelmä). Näitä on tullut kuunneltua käydessäni salilla tai lenkillä, vähän riippuen fiiliksestä sekä siitä, millaista vaikutusta olen hakenut musiikilta.


Sivumennen: muistin taas kirjaston mainion varauspalvelun, jota käytin vuosi sitten ahkerasti. Niinpä eilenkin selailin maakuntamme eri kirjastojen nuottiluetteloita ja klikkailin varauksia suomatta lainkaan ajatusta sille, ehtisinkö todellisuudessa edes vilkaisemaan noita nuottikirjoja sitten, kun saisin ne joskus käsiini. Nyt oli tämä hetki ja ilo. Katsotaan, jos vaikka ehtisinkin soittamaan.


Eilen siis vedin kuulokkeet korvilleni (mies katsoi vieressä Simpsoneita. En ole koskaan oikein välittänyt kyseisestä sarjasta) ja selasin soittolistoistani rentouttavaa pianomusiikkia. Hyvä asento ja silmät kiinni, hengitä sisäääään ja uloooos. Jonkin asteinen jomotus selässä tuli, oli ja meni. Ja taas. Joitain vihlaisujakin tuntui. Mieleni leijaili koskettimilla sekä loi myös tuntemusten myötä jonkinlaista haavekuvaa kauniista syntymätapahtumasta, ja kuinka saisin sitten tosipaikan tullen elää pianomusiikin keskellä tilannetta todeksi.


Ja mistä kolotukset, vihlonnat ja kivut mahtoivat johtua?
Toisaalta odotan jo kovasti vauvan syntymää, mutta rehellisyyden nimissä taitaa tämä nyt mennä ihan omaan piikkiin. Lähdin käymään kiireettömälle kävelylenkille auringon paistaessa taas niin kauniisti. Olin toki vasta edellisenä päivänä ollut koiran kanssa patikoimassa, mutta halusin olla "tuhlaamatta" tätä (oudon) lämmintä lokakuista päivää. Joten lenkkipoluille kävi minun ja koiran tie. Ensimmäiset kilometrit olivat hiukan tuskallisia, sillä oikea jalkani on ollut kipeä jo parisen viikkoa. Neuvolassa olen maininnut asiasta, ja jo aiemmin, kun vasen kipuili viitisen viikkoa. Ne kuitattiin jalan turvotuksiin liittyviksi sekä siihen, että jokin painaisi lantiolla. No, näin ollen en ole halunnut jäädä petipotilaaksi, vaan yrittänyt aika ajoin muistaa laittaa koipeen Mobilatia ja pitää jalkoja kohoasennossa. Ihan kovin hyvä muistini ei ole noihin asioihin liittyen, joten näillä on menty.


Lenkki siis eteni. Ajattelin, että eipä tässä mikään kiire ole... ihastellaan nyt sitten luontoa oikein urakalla. Aikanaan pääsin lopulta pitkän lenkin loppuun ja loppuilta... noh, se meni arastellessa jalkaa yhä enemmän. Jonkin verran vihlonnat muualla ovat myös lisääntyneet ja ne kenties vaikuttivat sekä iltaiseen olooni että yön aikaiseen elämään.


Elo muuten on sujunut aika kivasti. Sunnuntain patikkaretki oli taas aivan ihana juttu, vaikka minua hämmensikin porukan määrä poluilla ja laavuilla. Vaikka eipä siinä; hyvähän se on, että retkeillään luonnossa. Saimme myös miehen kanssa tutkailtua yhdessä telakkaa, turvakaukaloa ja vaunuja, ja kokosin sairaalakassia. Tein miehelleni listan kassiin tulevista asioista, mikäli en itse ehdi keräämään niitä. Kirjoitin myös pienen version synnytystoivelistasta äitiyskortin lomaan, sillä lauantain tutustumiskäynnillä kätilö oli kovasti kannustanut tällaisen tekemiseen. Yritin muotoilla listaa ystävällisesti, sekä painottaa, että tilanteen mukaan mennään ja hoitohenkilökunnan ammattitaitoon luottaen.


Tänään onkin muuten erikoinen päivä: oma veikkaukseni vauvan syntymäpäiväksi sekä illalla oleva neuvolan perhevalmennus (, johon sittenkin ehdimme, ellei ensimmäinen toteudu sitä ennen).
Naureskelin myös itsekseni aamulla, että vauvan olisi sentään parempi syntyä joko tällä viikolla tai sitten vasta seuraavan viikon jälkeen. Meillä päin vietetään syyslomia ensi viikolla, ja jos sama käytäntö on voimassa vielä lapsen ollessa ala-asteella, niin kaverisynttäreiden järjestäminen loma-aikaan saattaisi olla aika kurjaa. Tärkeitä pointteja, siis!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti