Kullanarvoisia hetkiä

Jäädessäni lomalle liki kaksi viikkoa sitten minulta kysyttiin, että mitä aion tehdä lomalla. "Siivota", vastasin. Ja sitä minä olenkin tehnyt. "Älä nyt ihan koko lomaa siivoa", sanottiin. "Vanhenen", lisäsin.
Ja niin minä sitten tein, toissapäivänä.

Yleensä syntymäpäivät ovat olleet minulle aika hauskoja päiviä. Minusta on ollut ihana voida kutsua "syyn kanssa" ihmisiä kylään, vaikka toki muutenkin voi kutsua. Ehkä päivä on jollain lailla kuitenkin spesiaalimpi. Tulee ainakin leivottua enemmän. En ajattele tai tarkoita, että päivän täytyisi olla minua täynnä ja täytekakun päällä tulisi koreilla nimeni sekä ikäni määrän verran kynttilöitä. En tavoittele suuria lahjoja, vuolaita onnen toivotuksia ja huomion osoituksia. Minusta on vain ihanaa saada viettää aikaa tärkeiden ihmisten kanssa.

Tänä vuonna päätimme yhdessä kutsua kylään meille tärkeiksi tulleita ystäviä. Oli ihana huomata, kuinka paljon ihania ihmisiä olemme saaneet elämäämme, joista suurin osa asuu täällä päin. Pieni paniikki vain meinasi iskeä edellisenä yönä leipomuksia leipoessani, sillä olen huomannut lapsettomuusmurheen pistelleen poskeensa monta hyvää asiaa minussa. Yhtäkkiä olinkin kovin epävarma kaikesta. Jännitti, kuinka kaikki tulisi sujumaan. Mutta kutsuttu, mikä kutsuttu. Paras toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Kenties tämän vuotisia syntymäpäiviäni vielä varjosti vielä melko tuore murhe epäonnistuneesta hoitokierrosta. Onneksi päivä oli kuitenkin sen verran ohjelmaa ja järjestelyä täynnä, ettei minulla ollut aikaa murehtia tuollaisia.

Ja niin. Mitenköhän sen sitten muotoilisi? Aika hyvin varmaan kuvaa tuntojani hetki ennen nukkumaan käymistä. En olisi millään malttanut antaa unen tulla, vaikka väsytti paljon. Huokailin vain onnesta ja höpöttelin miehelleni milloin mitäkin huomioita ja ajatuksia, joita ilta oli herättänyt. Jatkoin hetken aikaa tuota, vaikka vierestä alkoi jo kuulua kuorsaus.

Olen vain niin onnellinen tuosta illasta. Meillä oli tupa täynnä rakkaita ystäviä, puheensorinaa ja naurua. Oli ihana huomata, että meillä viihdyttiin ja entuudestaan vieraat ihmiset tulivat loistavasti juttuun. Nämä ovat niitä hetkiä, jotka haluaisi napata pulloon talteen ja laittaa hyllylle ihailtavaksi.
Hetkiä, jotka haluaisin äänittää tai vähintään kirjoittaa ylös, jotta voin palata niihin myöhemmin.
Hetkiä, jotka riuhtaisevat ylös lapsettomuusmurheen pohjilta. Että osaakin olla kiitollinen mieli jokaisesta meillä olleesta ystävästä sekä heistä, jotka eivät valitettavasti päässeet paikalle.

Niin siunattu ja onnellinen olo.