Yksi on raskaana (vaikeuksien jälkeen. Ihana uutinen siis!).
Yhdellä on kolme lasta, joista esikoiskaksoset saaneet alkunsa hoidoilla.
Yhdellä kolme tyttöä.
Toisella yksi teini-ikäinen, jollain toisella kaksi.
Puhutaan raskaudesta, mitä saa ja ei saa syödä.
"Mä ainakin söin jouluna pienen palan maksalaatikkoa, kun teki niin mieli!"
"Mä en piitannut noista ohjeista mitään."
"Mä en edes pystynyt miettimään kahvia."
"Mä taas vedin ihan hulluna hopeatoffeeta ja sinappia. Siis yhdessä."
"Älkää puhuko. Tekee pahaa."
Niin. Hämmensin lusikkaa kahvikupissa ja hörppäsin.
Ei se nyt varsinaisesti haitannut huomata olevani ainut, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta pahoinvoinnista, mieliteoista ja kielletyistä ruoka-aineista. Ei, vaikka välillä on siltä tuntunut.
Toisaalta vähän hymyilin salaa.
En tiedä, ehkä se on toivo. Jokin kuitenkin, joka pehmensi tilannetta.
Ehkä huomenna olemme viisaampia. Tai sitten saamme hoitojen päätyttä huomata, että vaikka toive lapsesta (ja mielihaluista) ei toteutunutkaan, niin kuinka kivasti meillä kuitenkin on asiat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti