Elämänvärien vivahteet

Elämä on usein samanaikaisesti sekä mielenkiintoista, uuvuttavaa, sykähdyttävää, hengästyttävää, helpottavaa, kaunista ja moniulotteista. Eri porrastasanteilla löytyy tunteiden ja tilanteiden vivahteita, tilanteita ja kohtaamisia. Herkillä ja tunteissa mukana elävälle nuo sävyt ja värit voivat näyttäytyä todella hengästyttävinä, joskin myös antoisina.

Olen käynyt tänään ostamassa kukkakimpun, halannut toista ja juonut mukaan ottamani kahvit yhdessä. Olen katsonut tämän vanhan miehen, Äijäni, ikää kunnioitettavat 87 vuotta 11 kuukautta, uurteisia, surun murehduttamia kasvoja. Jonkin verran surun verhon takaa pilkahti ilo. Kuului naurahdus. Sitten taas hörpättiin kahvia, katseltiin ikkunasta kylälle. "Kukahan tuolla kävelee noin hitaasti? Ai, se kääntyykin tuonne päin." Muisteltiin jälleen viimeisiä hetkiä. Tuntuu käsittämättömältä, että näihin viikkoihin on mahtunut myös eräät jäähyväiset. Tätini, Äijän kuudesta lapsesta kolmanneksi vanhin,  menehtyi pitkän sairauden uuvuttamana. En tiedä, osaanko surra - kyllä varmasti -, sillä jostain syystä en vielä ole käsittänyt tilannetta. Jotenkin vain koen, että suurempi murhe tämä on juurikin tälle vanhalle miehelle, joka esitteli minulle tekemiään kintaita. "Oliskos siulla näille käyttöä?", hän kysyi. Olin hetkeä aiemmin näyttänyt Mummon tekemiä, vielä käytössä olevia, lapasia. Mummon lähdöstä tulee keväällä kuluneeksi 10 vuotta, muistelimme Äijän kanssa.

---

Hämmentävää, että samaan sukuun mahtuu samanaikaisesti niin monia eri tilanteita. Iloja ja suruja, onnellisuuksia ja riitaantumisia, onnistumisia ja pettymyksiä, kysymyksiä ja vastauksia. Ja sitten katseltiin taas Äijän kanssa vanhoja valokuvia. Niistä katsoi takaisin pieni poika. "Tuos oon mie. Kaks vuotiaana." Karjalan poika hipaisi sormellaan kulunutta valokuvaa.

---

Olen ollut tämän viikon lomalla. Onnekseni aika on kulunut jopa paremmin kuin kesäloma, ainakin töistä irti pääsemisen suhteen. Olen soittanut pianoa tuntikausia, nauttinut tästä. Olen tuntenut sävelten, nyanssien, melodioiden, sävyjen ja tunnelmien voimat sisintäni myöten. Olen elänyt musiikissa ja musiikin kautta. Olen menettänyt täysin ajantajun, käsityskyvyn. Olen vain... soittanut. Muun ajan olen sitten kuunnellut pianomusiikkia, aamusta iltaan. Lenkille "vääntäydyttyäni" olen pyöritellyt mielessäni eri kappaleiden melodiakuvioita. Olen tahkonut muutama tahti kerrallaan kappaleita, yrittänyt saada sormiani taipumaan oikeaan järjestykseen, viilannut juoksutuksia, kuunnellut äänenvoimakkuuksia, tunnustellut koskettimia ja naputtanut jalalla oikeaa tahtia ja laskenut rytmiä. Olen kantanut kirjastosta varaamiani kirjoja, kokeillut erilaisia kappaleita, muistanut myös harjoitella hieman läksyjäkin. Ai niin! Aloitin viime viikolla pianotunnit!! Tosin kokeilemme vasta opettajani kanssa, mitä ja mihin suuntaan lähdemme menemään. Vuosien varrella orastanut haave on käynyt toteen, mutta huomaan sen saaneen aivan uudenlaisia sfäärejä. Olen rohjennut haaveilla jostain sellaisesta, jonka olen väläyttänyt ääneen ensimmäistä kertaa 6-vuotiaana, palannut siihen peruskoulun viimeisenä keväänä ja haudannut ajatuksen lähipiirin tyrmäyksen vuoksi. Nyt, aikuisena, en aivan uskalla sanoa sitä kunnolla ääneen, sillä pelkään tekeväni itseni naurunalaiseksi. Mutta ainakin voin kirjoittaa: minulla on suuri haave.

---

Isänpäivä osoittautui melko raskaaksi, joskin ei lapsettomuudesta johtuen. Koska tilanne johtui lähipiiristämme en mene asiaan sen tarkemmin, mutta tapaus sai aikaan minun ja mieheni pahastumaan toden teolla. Se sai minut pohtimaan omaa riittävyyttäni, sopivuuttani ja "oikeanlaisuuttani". Olenko tarpeeksi? Teenkö riittävästi? Kelpaanko?

---

Ystävien kanssa vietetyt hetket ovat olleet täynnä hykerryttävän hyvää ja levollisen onnellista olotilaa. Kuinka olenkin saanut niin ihania ihmisiä ympärilleni! Samaa olen pohtinut myös omasta rakkaasta miehestäni, tuesta, turvasta, keskustelu- ja elämänkumppanista. ❤

---

Pieniäsuuria iloja.
Pidin leipomispäivän, jolloin puuhasin kaikenlaista uutta ja jännää kurpitsasta. Oli aika ikävä myös Kanadaa, siksi kurpitsapiiras. Reseptit ja kaikenlaiset uudet kokeilut, niin leipomiset ja kasvisruoat, saavat innostumaan.

Kävin Anna Puun keikalla ystäväni kanssa. Oi, miten ihana kokemus! Esiintyjän ilo ja riemu musiikista oli todella käsinkosketeltavaa ja tarttuvaa.
Olen nukkunut huonosti, mutta siitä huolimatta ollut useimmiten iloa ja ideoita täynnä jo heti aamusta. Mitähän kivaa sitä tänään tekisi?

Etsin tänään musiikin teorian kirjojani vanhempieni ulkovarastosta. On vähän hävettänyt, kun muistan vain haparoiden vähennetyistä soinnuista, kadensseista, septimeistä, kvarteista ja sen sellaisista. Kirjoja en löytänyt, mutta sen sijaan paljon muuta.

---

Jotenkin en osaa kuvitella töitä sellaisena, jona olen sitä tehnyt. On ollut helpottavaa olla pois sieltä. Mitä nämä ajatukset sitten tarkoittavatkin.

---

Ensi viikolla koittavaa ivf-suunnittelukertaa en ole ehtinyt tai jaksanut miettiä. Jotenkin kaikki tämä muu eläminen on sopivasti vienyt huomiotani, enkä tuosta oikeastaan valita. Huomaan olleeni kovin väsynyt, herkästi jäänyt tunnelmoimaan itsekseni musiikkia tai muuta luovuutta. Muutama sosiaalinen tapahtuma tällä viikolla on tuntunut ihan riittävältä. Kirjoituttaisi, mutta tällaiseksi hajanaiseksi se nyt jäi. Kai se on välillä sallittua tämäkin. Elämän eri vivahteita.