Jotain, mitä odottaa

Kävin eilen Tampereen Kädentaidot -messuilla ystäväni kanssa.
Luvassa oli messukeskus täynnä toinen toistaan ihanampia kojuja täynnä kaikenlaisia pieniä ja suuria upeuksia. Olimme käyneet messuilla vuosi aiemmin, ja jo tällöin olimme päät pyörryksissä ja silmät ihastuksista ymmyrkäiset. Voi kun ihania! Ja tuo! Ja nuo! Katso näitä!
Päätimme, että tulisimme takuulla uudelleen.
Tällä kertaa - pienten logististen hmm...haasteiden - jälkeen kaivoin kännykkäni esiin ja näytin lipuntarkastajalle e-lippumme (kuinka kätevää! Kännykällä voi tehdä nykyään mitä vain!), luovutimme takkimme narikkaan ja suuntasimme kohti kutsuvia messupöytiä - satojen ja tuhansien muiden messukävijöiden joukossa. Porukkaa oli kyllä melkoisesti, niin naisia lastenrattaiden kanssa kuin harmaahapsisempia messukävijöitä, miehiä ja naisia. Teimme toimintasuunnitelman, jonka mukaan lähtisimme käymään läpi kutsuvia kojuja. Ensin tuosta noin, sitten välejä noin. Eikä mennyt kauaakaan, kun jo mietimme, että se siitä suunnitelmasta.

Mutta monenlaista ihasteltavaa, hypisteltävää ja katseltavaa riitti. Jonkin verran jo vuoden takaisen uutuuden viehätyksen jälkeen osasimme rajata, ettemme jääneet jokaista kojua tutkimaan, vaan suuntasimme niille, jotka meitä kiinnosti ja jotka olivat jääneet mieleen. Tällaisia olivat muun muassa retrohenkiset pöydät, pitsillä koristellut laukkupisteet sekä värikkäät puukoristeet ja -korut. Joulujuttujakin ehdimme ihastelemaan, mutta itse en ollut ihan vielä päässyt joulunlaittotunnelmaan, joten lahja- ja koristeajatukset lähtivät syttymään vasta viimeisen tunnin kuluessa.

Mutta vaikka heräsinkin vähän hitaasti lahjahommiin, niin paljon ihania löytöjä tein sitten muuten! Ehkä hieman turhakkeena ostettu (mutta oi niin ihana!) passinsuoja saattoi hieman kieliä mielessä kytevästä matkakuumeesta. Toisaalta ilotsin myös löytämästäni iloisen värisestä piposta. Löysin kuin löysinkin joitakin joululahjaksi meneviä asioita, vaikka enemmän olisi mielessä tehdä jotain itse. Mutta katsotaan nyt.

Paljon meillä meni - ja useimmiten meneekin - aika tunteiden analysoinnissa, kuten rakas mieheni aina naureskellen vinoilee. Aamusta lähtien vuoroin puhuimme, vuoroin kuuntelimme, ja kun lopulta saattelin ystäväni junalle iltakymmenen jälkeen huomasin, että ääneni oli mennyt aika kummalliseksi. No, tätähän se monesti meillä on. Olo oli väsynyt, mutta onnellinen.

Jäin tosin pohtimaan erilaisia odotuksia. Olisi ihanaa, jos olisi jo tiedossa jokin matka, jota kohti suunnata ajatuksia, jota odottaa. Toisaalta aika suureellista, mutta sitten: miksi ei? Tämän hetkinen odotukseni, joka taitaa kaikesta tyyneydestä ja rauhallisuudesta huolimatta olla aika jännittävä, liittyy ivf-hoitoon. En silti haluaisi laittaa kaikkea muuta elämääni tauolle, koska jos vaikka...Mieluummin tekee juuri niitä asioita, joihin on mahdollisuus. Vaikka se sitten tarkoittaisi matkaa, kahvittelua ystävän ja mieheni kanssa, leipomista yötä myöten, Taru Sormusten Herrasta -elokuvien katselemista, illanvieton järjestämistä ystäville, hyvän kirjan lukemiseen uppoutumista, salilla käymistä aamuvarhain tai iltamyöhään tai kynsien lakkaamista yhden vapaapäivän vuoksi (hoitoalalla työskentelevät ymmärtävät). Miksi ei?

Murehdin joistakin asioista tosin aika liikaa. Ja sitten vapaapäivien tai loman tullen olenkin sitten omissa ajatuksissaan haahuileva, musiikin maailmaan uppoutuva runotyttö. Mieleni alkaa täyttyä vallankumouksellisista ajatuksista, joiden annan elää jonkin aikaa. Osa niistä on tuonut lämpöä mieleeni, helpotusta pian palaavaan arkeen. Mitä jos... Ja kun olen sitten uskaltanut puhua niistä kodin ulkopuolella on kupla puhjennut. Naurettavaa. Tyhmä haaveilija. Pysy lestissäs.

Ryhdistäydyn taas. Kerään hajanaiset ajatukseni. 
Soitan pianoa, leivon lomaltapaluupiirakan töihin, nostan suupielet korviin ja tervehdin iloisesti kollegoita. Pyyhin pois murheet nukkumisesta, mietin osaston kehittämisjuttuja, teen ratkaisuja päivieni askareissa, vilkaisen välillä kalenteriani. Suunnittelen jo kovalla tohinalla tulevia juhliani, mutta valmistelen myös sitä ennen muita asioita. Ehkä jonkin verran suon ajatusta myös perjantain polikäyntiin. Arki on pian täällä taas. Ja se on myös hyvää.