Olkoonkin, että siihen meni ajatuksesta tekoihin ja toimiin hmm.. hivenen aikaa (älkää edes kysykö mieheltäni mitään...), niin nyt olen taas askeleen lähempänä omaa pikkukasvimaatani.
Olin kuvitellut, että "ehkä joskus, jos saan jotain aikaan" ja "osaankohan mitään". Mutta näin olen tänä kesänä tuuminut: jos jokin tekeminen mietityttää tai harmittaa, ettei muka osaa, niin on parempi lähteä kokeilemaan ja tekemään. Sittenpähän tietää.
Ja koska tämä koti nyt on ja pysyy meidän kotinamme, niin miksi en todellakin ala toteuttamaan asioita. Tekosyitä riittää: on ollut vähän turhan kiireinen toukokuu, väsynyt kesäkuu, muuttoaikeinen heinäkuu. On siis kenties ymmärrettävää, että tälle nimenomaiselle puuhalle ei riittänyt aikaa saatika energiaa. Mutta koska nuo ovat nyt menneitä juttuja ja ilmassa leijailee myös uudenlaisia tuulia, olen aikonut saada jotain aikaan.
Hihii. Joten:
Tadaa! Täällä ne nyt ovat! Tarvikkeet lavakasvimaata varten! Harsoa ja asentamista vaille valmiit. (No juu, nyt on muutamaa tuntia vaille elokuu, eikä kasvatusvaihetta ehkä ole enää kovin kauaa jäljellä. Olen kuitenkin järkeillyt, että ovatpahan sitten valmiina ensi vuodelle. Saman homman aion tehdä myös tämän kesän hittikasville raparperille.)
Ja nyt minulla on myös kastelukannu. Jos ei tuo, niin mikä sitten tuo iloa pimeneviin elokuun iltoihin?
Tällä hetkellä intoilen myös listojen tekemisestä. Tällä viikolla on jokseenkin paljon valmistelemista, ja pää surisee niitä kaikkea samaan aikaan. Mieli askaroi asiasta toiseen, kirjoitan ajatuksen poikasen ylös tuohon listaan, sitten tähän listaan. Sitten kirjoitan vähän päiväkirjaa, kuuntelen sydän rauhaa täynnä ylistysmusiikkia ja höpisen koiralle puoliääneen. Uutta kohti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti