Puristava tunne on poissa, tilalla vain onnellisuus ja tyytyväisyys.
Lähdimme tänään, ensimmäisenä yhteisenä vapaapäivänä, retkelle. Ulkona oli kaunis, aurinkoinen ilma. Olin aamupäivällä tuntenut, että nyt olisi päästävä metsään. Pitäisi vain päästä. En oikein ollut osannut puhuakaan mitään. Ja niin keitimme kahvit, vaihdoimme retkivaatteet päälle (,unohdin kahvimaidon jääkaappiin) ja pakkasimme tavarat ja koiran autoon. Ihanaa! Hurautimme vielä lähileipomon kautta, sillä nyt teki mieli jotain erityistä retkievästä mukaan. Mieli oli odottavainen. Tiesin, että tämä oli nyt sitä, mitä tarvitsin.
Patikoimme vanhempieni kesämökin seudulla olevalla luonnonsuojelualueella. Siellä risteilee paljon mielenkiintoisia retkipolkuja ja sopivin välimatkoin on rakennettu laavuja ja taukopaikkoja kauniille paikoille. Oih, en osaa enempää kuvailla päivää. Täydellistä. Kahvikin maistui hyvälle, vaikka maito jäikin pois. Useampi tunti hujahti hetkessä, aika katosi. Oli vain me kaksi, koira ja ihana metsä.
Niin hyvä olla.
#yhdessäonihanaa #mekaksijahauva #ulkonaonparas #eväsretkellä #onkopakkolähteäpois
Kun ei sanat riitä!
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että minusta on vain ihanaa kirjoittaa ja miettiä visuaalisia kokonaisuuksia tähän blogiin. Koska lapsettomuus on vain yksi osa elämääni, eikä määrittele minua, niin tänään olen pohtinut muun muassa tätä blogia sekä elämäämme. Voisiko tätä nimeäkin muuttaa jotenkin? En kuitenkaan käsittele lapsettomuutta koko aikaa, vaan se on vain yksi juonne elämässä. Täytyy selvittää. Toisekseen nyt koen vieläkin syvempää rauhaa, kuin aiemmin. Rauhaa siitä, että nyt on hyvä näin. Ja voisi olla jatkossakin. Tiedän, ja koen yhä syvemmin, että lapsettomuus ei tule myöhemminkään määrittelemään meitä tai pakottamaan meitä mihinkään surullisten ja katkeroituneiden muottiin. Me selviämme tästä. Miten ihanasti asiat ovat jo nyt!
Sydän laulaa kiitosta.
Kyllä nämä kuvat maalailevat minunkin mieleeni kuvaa ihan täydellisestä päivästä! Aivan ihanan näköistä! Aurinkoa, nuotiota, vettä... Ja luonto heräilee ympärillä kesään :) Kyllä siinä on paljon, mistä iloita ja tuntea onnea <3 Ja näyttääpä teidän sessukkakin muuten nauttivan olostansa tuolla luonnossa! :)
VastaaPoistaAivan liian vähän huomaa itse ottaa tällaisia palauttavia irtiottoja arjesta. Onneksi on näitä blogeja, joiden kautta aina muistaa miten paljon hienoa elämässä oikeasti on. Pitäisi hoksata nauttia siitä! :)
ps. ihanaa, miten olet löytänyt tällaisia ilonlähteitä lapsettomuushuolia tasapainottamaan. Tiedän omasta kokemuksesta, että kun maailma murjoo ja koettelee, ei ole mitenkään itsestäänselvää, että päiviin löytyisi valoa yhtään mistään. Kertoo paljon siitä, miten vahva ihminen olet :)
Oi että, taas, Fia, kiitos! Luin kommenttisi työpäivän keskellä, hykertelin siellä, hykertelen nyt kotona. Päivänpaiste tuli sisään, kun luin kirjoitustasi! Pidän tavastasi muotoilla lauseita, loihtia kuvaavia sanankäänteitä.
VastaaPoistaKiitos, ihana kuulla, jos kirjoitukseni on ollut innostava. Se tekee tästä puuhasta taas moniulotteisempaa. Kun saa jollekin ulotettua omia ajatuksiaan, joista on ihan tohkeissaan. Ja sitten vielä, kun saa paluupostissa kirjoituksistani heränneitä ajatuksia. Kutkuttavaa!
Ohoh, ja mikä kunnianosoitus! Minäkö vahva? Enpä tiedä... ainakin haluaisin yrittää nähdä elämän värejä.
Toivottavasti kuulen sinusta toistekin! :)
Te ette ole pelkästään lapseton pari vaan niiiiiiiin paljon muutakin. Teissä on valoa ja voimaa ja polut vievät teitä vielä huikeisiin asioihin! 😊
VastaaPoistaKiitos, Agaba! <3
PoistaOlipa ihanasti sanottu! Ooh, tässähän alkaa jo vilkuilemaan ympärilleen, että mitähän seuraavaksi tapahtuu!