keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Pieni purku, jotta päivästä voisi tulla pirteämpi

Mikä on tämä ärsyttävä puristava tunne?
Se, joka kiristää ja rutistaa, eikä mitenkään lempeästi?
Ottaa päähän, että kaikki sai alkunsa vain erään puolitutun kommentista, joka ei edes liittynyt mihinkään sanomaani tai tekemääni! Ja siinä samassa tuntui, että tunsin itseni tuossa palaverissa saamattomaksi vetelykseksi. Alkoi puristaa ja ärsyttää. Tuli jo pelko, että ennen lomaa vallinnut stressaantunut ja väsynyt tila palaa takaisin.
Eräs ystäväni sanoi, että ei kannata ottaa itseen kaikkia kömpelöitä kommentteja. On tärkeää pohtia, että tuleeko se tunne minun sisältä, omista epävarmuuksista vai oikeasti siitä, että toiset ei ota joukkoon.
Niinpä. Viisautta.

Mutta miksi nyt aamullakin tuntuu siltä, kuin olisin noussut puristavan vanteen kanssa ylös? Siltä, että huomenna olevaa työpäivää pitäisi alkaa jo stressata, sekä kaikkea muutakin tulevaa ja vielä sellaisiakin, joista en vielä tiedä. Ärsyttävää.

Joskus tuntuu, että olisi vain helpottavaa, jos kaiken tämän oudon olon voisi laittaa vain kilpirauhasen vajaatoiminnan piikkiin. On vain niin pitkään tuntunut tosi oudolta.Välillä olen oikein ihmetellytkin, että miksi minulle käy joskus niin, että oikein tiedän, että jos touhuan koko päivän (ihan vain siksikin, että intoa on), niin olen aivan varmasti ihan puhki seuraavana päivänä. Nykyisin tuollaiset päivät tuppaavat lisäksi olemaan harvemmassa. Jonkinlainen sumuverho on ollut päälläni jo jonkin aikaa, ja sen peitossa on välillä vähän hankala puskea kaiken läpi...

Ja voihan luonnollisesti olla myös niin, että minä ja kilpirauhaseni olemme ihan kunnossa. Sitten tätä voisi kutsua vain huonommaksi aamuksi ja turhanpäiväiseksi valittamiseksi. ;)
Mutta kylläpä tämä kirjoittaminen vain helpottaa oloa. Joku siellä lukee tämän (ehkä), mutta on tässä silti erilainen tunne kuin suoraan jollekulle kirjoittaminen ja häpeä siitä, että kehtaakin valittaa jollekin.

Aamu on nyt kovin kaunis, aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Meillä on tänään harvinainen yhteinen vapaa. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Hyvä päivä tästä tulee.

Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa!
---Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.
Fil. 4:4, 6

2 kommenttia:

  1. Oih miten näitä tekstejä on soljuvaa lukea. Vaikka aihe onkin kurja. Osaat pukea synkkyyden hienoon valoon. Eli näet valoa! 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuh, olipa kunnia saada tuollaisia sanoja! Tässä pieni ihminen ihan häkeltyy... Kiitos kovasti! <3

      Poista