Etappien saavuttamista

Nyt se huojennus vasta valtaakin mielen. Todisteena eilisen tapahtuneista on keittiön pöydällä oleva kauppakirja sekä tasolla oleva välittäjältä saatu rose-viinipullo (,joka itsessään on kaunis. Vaikka en viiniä voikaan nyt juoda, niin ainakin siitä saa kauniin vesipullon tarjoilua kaunistamaan, kuten välittäjä vinkkasi tajuttuaan tuoneensa juotavaa vain miehelleni.)
Toden totta: vuosien puheet ja eri myyntiprojektit ovat tulleet eilen päätökseensä, kun kirjoitimme nimemme kauppakirjoihin.
Emme enää ole asunnonomistajia!
Tavallaanhan tässä oli tarkoitus siirtyä toisen asunnon omistajuudesta toiseen, mutta asiat eivät aina mene omien suunnitelmien mukaan. Mutta nyt on hyvä näin. Menemme ensin vuokralle (ensi viikolla!), ja jossain vaiheessa se unelmakoti tulee varmasti vastaan.

Eilen en oikein vielä ymmärtänyt koko asiaa, sillä melkoinen totaaliväsymys oli vallannut oloni täysin, ja olin vain tyytyväinen siitä, että ammattilaiset hoitavat viralliset asiat ja minä voin vielä briiffata uusia asukkaita laatikkokasvimaani antimista. Kaikki sujui oikein mallikkaasti, asiat saatiin kuntoon ja me lähdimme vielä illalla juhlistamaan päivää jäätelöillä.
"Mutta miten tämä muka on jotenkin juhlavampi ja hienompi päivä, kuin eilinen?", mies kysyi haukattuaan palan pehmiksestään, ennen kuin ehdin nappaamaan meistä ja jäätelöistä kuvan. (Noin käy aina.)
"Olihan eilinen sentään paljon tärkeämpi. Puhuimme vauvasta, meidän perheestä ja joulusta."
Oiiii.😍😍😍

(Rv 24+2!!♥️♥️)