Tosi kiva jumppa takana. Teki niin hyvää hyöriä salilla kiertoharjoittelutunnilla hyväntuulisessa porukassa. Ai että, tuota niin lisää!
Näin tunnin jälkeen myös ihan yllättäen nykyään pohjoisessa asuvaa ystävääni, joka oli tullut loman viettoon. On aina niin ihana nähdä tuota hersyvää, höpöttelevää ja hassua ystävääni!
Olin lähdössä liikuntahallilta suoraan Ärrälle hakemaan haaveilemaani soittokirjaa, kun katsoin kännykkää. Serkku oli laittanut viestiä. Oikein kuvan kera.
Jep. Kutina oli kyllä ollut, että ihan varmaan heillekin tulee pieni. Mutta niin tuli minullekin itku, vaikka en tarkoittanut. Ihana uutinenhan tuo. Luuli serkku pikkulintujen laulaneen minullekin.
Mutta sitten minulle alkoi pienten asianhaarojen johdosta selviämään, että suurin piirtein koko muu suku on tiennyt tästä jo hyvän aikaa.
Ja mies myös.
Mutta minä en.
Lisäys klo 23:20.
Olen nyt paukuttanut pianoa, pauhannut itsekseni ja päätynyt etäriitelemään miehen kanssa. Kyse olikin sittenkin ollut väärinkäsityksestä, jota ei kysymyksestäni huolimatta korjattu. Mut mies on siis nyt täysin syytön tuohon puhumattomuuden kulttuuriin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti