#olenvalmis

Kun minä olin nuori koin jonkinlaisen "ympäristöherätyksen". Tajusin yhtäkkiä rakastavani luontoa todella paljon, ja koin  maailmantuskaa siitä, missä jamassa moni asia oli. Koin tuskaa myös monien ihmisoikeuksia koskevien epäoikeudenmukaisuuksien vuoksi. Niinpä ryhdyin ministi kampanjoimaan paremman maailman puolesta. Olisin kovasti halunnut kasvissyöjäksi, jota vanhempani vain naureskelivat. Tehtailin kuvistunneilla luonnonsuojelemiseen liittyviä töitä. Suosin kierrätettyjä vaatteita ja tavaroita (kohdallani se tarkoitti äitini 70-luvulta peräisin olevia vaatteita, olinhan myös keskellä omaa retrohuumaa). Luin netistä kasvissyönnistä, luonnonsuojelemisesta, Kerää roska päivässä -liikkeestä, kestotuotteista, ja tilasin itselleni solidaarisuuskalenterin, kestositeitä ja kuukupin. Olisin kovasti halunnut kuulua johonkin porukkaan. Johonkin, jossa olisin voinut purkaa jäsentelemättömän tarmoni ja maailmantuskani. Nyt olin yksin, ja minulle vain naureskeltiin. Ymmärrän toki, että tehomaataloustuottajien perheessä kasvissyönti saattoi vaikuttaa jopa pilkanteolta, sillä riippuihan leipämme siitä, paljonko lehmät lypsivät. Jotkut ystävänikin pitivät minua hieman pilkkanaan. "Ihme puunhalaaja." Paasasin kotona kierrätysasioista, ja kerran äitinikin jopa tuumasi jokunen kuukausi ennen vaihto-oppilaaksi lähtemistäni: "Toivottavasti et sitten puhu siellä isäntäperheessäsi noista asioista."

Toki nuoren maailma on melko mustavalkoinen. En tänä päivänäkään koe olevani kuten Greta Thunberg, tuo rohkea ja tiedostava ilmastolakon aloittanut nuori. Ei minulla ollut kovin järkevää tietotaitoa tai myöskään logiikkaa asioissa. Koin vain suurta tuskaa maailman tilan vuoksi. Minulla ei ehkä ollut kovin paljon keinoja, mutta sen tiedostin, että jotain on tehtävä. Nyt jälkikäteen ajateltuna toivon, että minulla olisi ollut joku aikuinen tai edes ystävä, jonka kanssa jäsennellä näitä asioita, kohdistaa niitä jotenkin järkevästi ja opetella myös pohtimaan asioita monelta kantilta. Noh, asiat toisaalta vinksahtivat "hieman" jossain vaiheessa, ja ehkä ympäristöteoksi saattoi kuvitella sen, että mitä vähemmän syö, sen ekologisempaa. Just.

Ympäristöasiat ovat olleet viime vuosien kuumin puheenaihe, varsinkin tulevien eduskuntavaalien alla. Huomaan, että jollain tavalla hurraan sille 15-vuotiaalle minulle: "Oi, katso! Et ole väärässä! Nyt sinulla on paljon samankaltaisesti ajattelevia, et ole yksin! Et ole tyhmä haihattelija!". Jollain jännällä tavalla olen ajatellut niitä ilmastolakkoilevia nuoria haikeuden kaltaisella lämmöllä ja kunnioituksella. Kuinka rohkeita ja viisaita nuoria! Juuri noin, hyvä hyvä! Mutta haikeus juurikin siitä, että koin itse olevani aikoinani väärin ymmärretty. Mutta itsesääli sikseen; se ei ole todellakaan mikään suuri juttu tässä tekstissä tai ajatuskokonaisuudessa.
Koskaan aiemmin en ole ollut näin kiinnostunut vaaleista, ja viime viikkoina olen käyttänyt ennätysmäärän aikaa täyttääkseni erilaisia vaalikoneita ja tutustuakseni eri ehdokkaisiin. Viime yönä taisin päästä valintaani, sillä olen puntaroinut kovasti parin puolueen sekä "kodinperinnön" kanssa. Intuitio kuitenkin kehottaa nojaamaan siihen puolueeseen, joka on mielessäni vahviten. Kuinka vapauttavaa onkaan, kun tässäkin asiassa saa tehdä juuri niin, kuin itsestä tuntuu. Niin, kuin kokee tärkeäksi.

Instagramissa on pyörinyt hetken aikaa #olenvalmis-kampanja. Sen tarkoituksena on ilmeisesti kertoa päättäjille erilaisista ilmastoteoista, mutta itse huomaan sen olevan melkoinen motivaattori ja ideapankki. Ensinnäkin olen todella, todella iloinen niin monen ihmisen pohdinnoista ja siitä, miten laaja ilmiö tämä on. Kuinka moni ottaa ympäristöasiat todesta ja on myös valmis tekemään asioita edistääkseen asioita! Vau vau! Toisaalta huomaan sen männävuosien nuoren riehaantuvan mielessäni. "Jihuu! Nyt saan olla ja tehdä, kuten hyvältä tuntuu!" Olen saanut enemmän työkaluja asioihin, mutta myös rauhan ja syvällisyyttä. Vapauttavaa.

Olen valmis tekemään asioita ympäristön hyväksi. Osaa asioista teenkin jo, mutta on hyvä pysähtyä miettimään niitä sekä mitä muuta voisi tehdä. Pohdin muun muassa kasvis- ja vegaaniruokavaliota, menojen yhdistämistä, hävikkiruoan minimoimista, halpavaateketjujen välttämistä (laatuun ja kotimaisuuteen panostaminen), nykyisten kestotuotteiden ja uusien mahdollisuuksien käyttämistä sekä erilaisten aineettomien tai hyödyllisten lahjojen antamista. Haluaisin hyödyntää kirpputoreja enemmän, kuin vain Huldan vaatteiden ja tarvikkeiden osalta. Olemme käyneet mieheni kanssa hyviä keskusteluja liittyen asumiseen ja liikkumiseen. Muutto tulee olemaan meillä edessä luultavasti puolen vuoden-vuoden päästä, ja silloin on hyvä tehdä ympäristöystävällisiä ratkaisuja. Millainen asumismuoto, kuinka sitä lämmitetään? Kuinka paljon oikeasti tarvitsemme neliöitä ja mitä kannattaa roudata mukana? Ja sijaintiin vaikuttaa myös autopolitiikka, jota täytyy myös miettiä. Ja ajankohtaisesti ajatellen aion antaa ääneni sellaiselle ehdokkaalle, joka ajaa ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyviä asioita. Olisi myös ihana, jos Hulda oppisi kunnioittamaan ja rakastamaan luontoa niin, että hän haluaisi pitää sitä hyvänä ja viettää aikaa siellä.