En ole jaksanut tai oikeastaan ehtinytkään oikein kirjoittamaan. On tuntunut, ettei ole mitään "purettavaa", kun mieli ja olo on positiivinen. Silti samaan aikaan, etenkin tällä viikolla, olen huomannut, että tämä viikko ja puoli viikkoa kerrallaan eläminen on loppujen lopuksi aika väsyttävää. Sen huomaa väsymyksenä ja siinä, että töissä olen ollut aika pihalla.
Menopur-piikitykset alkoivat 19.4. Siitä viikon päästä ultrattiin ja todettiin, ettei 75IU ollut riittänyt. Suurin follikkeli oikealla puolella oli muistaakseni 8mm. Annosta nostettiin 112,5IU, uusi ultra viikon päähän, siis tämän viikon tiistaille. Jatkoin sinnikkäästi pistämistä. Kirveleehän tuo aine, mutta ei se enää ensimmäisen päivän lailla tuntunut kurjalta. Tiistaina uusi ultra, johon pyyhälsin työvaatteissa (se etu samassa talossa työskentelemisessä on, että pystyn käymään kesken päivää polilla!). Follit olivat kasvaneet... mutta niitä oli juuri ja juuri liian monta, 4+1. Lääkäri mietti, jos vielä uskaltaisi ottaa lääkettä ja katsoa tilannetta uudelleen muutaman päivän päästä.
Tänään kävin polilla. Edellisellä kerralla saanut positiiviset kommentit ja kannustavat sanat olivat mielessä, mutta samaan aikaan pelko jäyti mieltä. Tuskin vieläkään on tarpeeksi hyviä uutisia... Ja niinhän siinä sitten kävi; oikealla puolella oli neljä kypsyvää follikkelia, kooltaan 14-21mm, vasemmalla myöskin useita. Ei siis yhtä selvästi suurempaa... Limakalvo sen sijaan oli 10mm paksu, sentään jotain hyvää.
Niinpä saatiin ehkäisykehotus loppukierrolle. Lisäksi seuraava kierto täytyy pitää taukoa, jotta näiden pistettyjen lääkkeiden vaikutus hellittää. Ja sitten onkin jo heinäkuu, jolloin poli menee kiinni. Minun täytyy ottaa yhteyttä poliin yhteyttä vasta elokuun puolivälissä. Ja jos ei tässä olisi riittävästi, niin seuraavat pari viikkoa minun on välteltävä hyppimistä ja pomppimista, eikä juoksulenkeille ole asiaa. Monta kurjaa asiaa.
Tulipahan kesäloma, mutta huh, niin kurja mieli.
On ollut ihana, kun muutaman työkaverin kanssa olen voinut puhua näistä asioista. Muutama heistä on itsekin kokenut samoja asioita, kaksi jopa 4-6 vuoden ajan. Mutta on tärkeää, kun joku ymmärtää. Tänään tapasin erään heistä juuri ennen polille menoa. Tsempit jättivät lämpimän mielen pitkäksi aikaa.
Onneksi elämässä on niin paljon kivoja asioita tapahtunut ja tapahtumassa. Ehkä sekin, että olen alkanut taas saamaan omaa puhtiani ja energiaani takaisin on vaikuttanut siihen, etten ole oikein jaksanut istua tietokoneella kirjoittamassa näitä asioita. Täytyy yrittää jatkaa samaan malliin. Elämässä on niin paljon kivoja asioita.
Kuten eräs ihana potilaani sanoi eilen kaikkien kipujensa keskellä: täytyy yrittää nauttia pienistä asioista, niin niistä tulee isoja. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti