Nyt, kun loma alkaa olla lopuillaan, alan vasta itsekin olemaan rennompi ja levänneempi. Kurjaa, mutta onneksi edes nyt.
Mutta vielä hetken haluaisin majailla omassa kuplassani kera ihanien muistojen Lapin vaellusreissulta. Siinä yhdistyivät nykyinen ja mennyt, ilot ja surut. Tuli nautittua olosta, luonnosta, ystäväni seurasta ja vaelluselämästä, mutta myös käytyä läpi menneitä, itkettyä tuntureille elämän kolhuja ja otettua vastaan luonnon viisasta hoivaa.
Tuntuu aivan uudelta ja raikkaalta.
Mutta vielä kerran voisin nostaa kuksamaljan tuolle seikkailulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti