Terveisiä täältä jostain, kaukaa elämän melskeestä. Täältä, jossa arki koostuu takkatulen sytyttämisestä riittävän ajoissa, jos mielii syödä jotain. Tai kaasuhellalla kokkaamisesta emalikattiloilla. Saunan lämmittämisestä. Lintujen liverryksestä. Sateen ropinasta peltikattoa vasten. Takkatulen kohinasta. Saunan lauteille torkahtamisesta. Talviturkin heittämisestä. Kuuman ja kylmän veden sekoittamisesta vatiin pesuvedeksi. Ja lukemisesta.
Olen "paennut" mökille. Tämä on paikka, jossa olen viettänyt kesiä lapsuudestani saakka, tullut iltasaunaan, yöpymään, valvomaan, viettämään ihania ja rattoisia hetkiä sukulaisten ja ystävien kanssa. Täällä on kestitetty milloin minkäkinlaisia joukkoja, on (savu)saunotettu niin Martat, suunnistajat, heinätalkoolaiset, seurakuntanuoret kuin vieraat ympäri maailmaa (kiitos maailmanmatkaajatätieni olen saanut lapsena ja nuorena tehdä tuttavuutta niin taiwanilaisten, sveitsiläisten, egyptiläisten ja nepalilaisten vieraiden kanssa ihmettelemättä asiaa sen enempää.).
No nyt rönsyää jo juttuni. Ehkä tällainen kaikenlainen muistelointi saunan seiniin liimatuista takassa paistetuista letuista unettomiin öihin Monopolyn tiimoilta ja mökin pihalla filmatuista elokuvista (heh) kaikenlaisiin seikkailuihin juontaa juurensa tällä kertaa siitä, että olen käyttänyt tänäisen oikolukemiseen. En vain ole pystynyt laskemaan käsistäni tuota 222 sivun nippua, jonka toimittanut äitini pyysi oikolukemaan.
Ja niin olen ollut koko päivän tempaistuna erilaisiin karjalaisiin muistoihin, historioihin ja tapahtumiin. Löysinpä joukosta myös oman kirjoitelmani eräältä kotiseutumatkalta. Olen kasvanut karjalan murteen ja muistojen keskellä. Osa perheeni ja molempien sukujeni tavoista ja ruokaperinteistä tulevat suoraan Kannakselta. Ja siellä olen minäkin ollut tänään, kulkenut monenlaisia reittejä hurjia evakkomatkoja, viettänyt erilaisia juhlia karjalaisin menoin, asettunut elämään uusille sijoituspaikoille, aloittanut jälleenrakennuksen. Ja elänyt elämää reippaalla asenteella saaduilla mahdollisuuksilla.
On ollut vaikeahko miettiä tänään muuta. Tuntuu väärältä selata nettiä (akkua olen joka tapauksessa säästämässä sähköttömässä mökissä) tai lukea mukanani tuomaa kirjaa. Toki olokin on yöstä lähtien ollut flunssainen ja kipeä, että sekään ei ole houkutellut pihahommiin.
Mieli on ollut jokseenkin melankolinen. Pääpiirteittäin onnellinen, että saan olla täällä, vaikka kovin suuria saunailtoja ei ole täällä vietetty enää vuosiin. Olen onnellinen, että olen saanut rikkautena paloja karjalaisesta kulttuurista kolmen isovanhempani kautta. Mutta huomaan ikävöiväni kahta heistä. Hyö ei ol olt tääl ennää 9 vuotee haastelemmas. Samalla mietin myös sitä, kuinka karjalaisissa tavoissa ja kertomuksissa tuli usein ilmi perinteet ja niiden siirtäminen. Saanko minä ikinä siirtää omia tapojani ja perinteitä seuraavalle polvelle?
(Oi, kyllä: Karjalassa aurinko paistaa ja käki kukkuu. Ainakin vuosina 2003 ja 2004 käytyäni katsomassa isovanhempieni kotiseutuja.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti