Oli ihana nähdä varmaan vuoden kahden jälkeen. Serkun kanssa on pitkästä etäisyydestä huolimatta nähty lapsena kaikki kesät ja muut lomat, touhuttu molempien maalaiskodeissa, seikkailtu kaupungeissa, yövytty mökeillä, valvottu öitä. Tänään tehtiin yhdessä ruokaa, höpöteltiin. Juteltiin paljon vauvasta.
Lähdin muutaman tunnin kyläilyn jälkeen kotimatkalle, mutta oli pysähdyttävä kahville huoltoasemalle. Tekisi mieli jäädä tänne. En halua palata omaan elämääni. En jaksaisi mennä tänään ystävien seuraan saunailtaan (vaikka siellä ei olekaan vauvoja). Mielessä jyskyttää: haluan tuon elämän. Minä niin haluan serkkuni elämän.
Järjen äänen vuoro: omassani on aivan kylliksi ihania asioita. Ei toisen elämä välttämättä ole sen parempaa; omat murheet ja taakat on sielläkin. Jänniä nämä tunteiden vuoristoradat.
Kai se on jatkettava matkaa, ettei myöhästytä.
P.s. Löysin itselleni matkaseuraa. Saanen esitellä: Keijo-kettu. ♡
Tunnistan tunteen kateudesta, halusta saada jonkun toinen elämä. Ainakin sen hetkinen elämä. Mutta minua on auttanut aina kunt arkastaelee elämää pitkällä aikavälillä, haluaisitko sen koko kokonaisuuden, lapsuudesta kuolemaan. haluaisitko sen toisen ystävät, sukulaiset, miehen, luopuisit omista? Usein sitä kadehtii jotain, minkä kanssa itse kipuilee, koska ei haluaisi sitä kipua.
VastaaPoistaMutta usko kun sanon, elämä ei ole pelkkää kipua jostakin mitä ei ole. Elämä vie ja kuljettaa, se avaa ovia joita et edes tiennyt olevan. Se antaa sinulle vielä enemmän ja eri tavalla kuin osaat kuvitellakaan. Tässä hetkessä riittää kun hengittelee. <3
Kiitos kommentistasi. :)
PoistaNiinhän se on; hetkellisesti ja sivullisena voi tuntua siltä, että jonkun toisen elämä olisi kaikin puolin parempaa kuin oma. Ja tuo tunne menee kyllä nopeasti ohi. Kuten kirjoitinkin, omassa elämässä on kuitenkin niin paljon ihania asioita, että pohjimmiltaan en haluaisi toisen elämää. Ja totta, juuri ne ja menneiden vuosien tapahtumat, ovat tehneet minusta sellaisen kuin olen.
Elämästä on tullut ihan erilaista, kuin olen joskus 15 vuotta sitten ajatellut sen olevan. Mutta vaikka kaikki ei olekaan mennyt "suunnitelmien mukaan", niin moni asia on ainakin ällistyttänyt ja opettanut. Moni asia on myös mennyt paremmin kuin olisin itse osannut kuvitella.
:)
Ja ihana lause lopussa: Tässä hetkessä riittää kun hengittelee.
Poista<3