Viime yönä olen tullut takaisin Suomeen kivalta reissulta ystäväni kanssa. Vietimme kolme päivää ihanassa Kööpenhaminassa, jossa olen käynyt pari kertaa aiemminkin. Toki ajankohta oli tällä kertaa melko kylmä, tuulinen ja osin myös sateinen, mutta se ei meitä haitannut. Kaupungin leppoisuus ja luomuruokien herkullisuus tuli koettua monta kertaa. Kokeilimme myös pyöräilemistä kaupungin vilinässä. Sehän sujui oikein mukavasti, ja matka taittui nopeasti.
Tekipä hyvää katkaista arki tällaisella reissulla.
 |
| Pieni Merenneito |
 |
| Lämmittelyä Mormor´s -kahvilassa ja päivän suunnittelua |
 |
| Copenhagen Street Foodin maittavia raakarullia ja mehua |
 |
| Kelpo menopeli |
 |
| Kuuluisa Nyhavn |
 |
| Torin antimia |
 |
| Kaupungin kaduilla |
 |
| Kultakahvit muuan Iivon kunniaksi ;) |
Olen tällä hetkellä hilkulla painaa "tee varaus" -nappulaa.
Kyseessä on nimittäin "hieman" isompi reissu, josta olen kyllästyttänyt mieheni puhumalla siitä jo 7 vuotta. Nyt aika alkaa olla jo sen verran kypsä, että lienee parasta vain painaa sitä nappulaa. Menisin käymään maassa, jossa olen ollut vaihto-oppilaana 11,5 vuotta sitten. Apua. Melkein itku pääsee pelkästä ajatuksesta, että kyse on vain varaamisesta kiinni. Majapaikka olisi myös valmiina, sillä isäntäperheen äitini on kovasti ottamassa minua kylään heille. Että huh hei! Oh, Canada!
Tietenkin elämä on paljon muutakin kuin reissaamista ja seuraavien matkojen suunnittelua. Olen tehnyt ahkerasti (lue: koukkuun jääneenä) käsitöitä, tavannut ystäviä, järjestänyt brunssia ja ollut juontamassa edellistä seurakunnan messua. Mutta olen myös saanut tehtyä päätöksiä siitä, että jotain täytyy jättää pois. No, kysyttiin minua itseasiassa mukaan jopa kunnallispolitiikkaan (mitä?!), mutta tästäkin kunniasta jättäydyin pois. Siihen minusta ei olisi.
Tänään olen vain katsonut hiihdon MM-kisoja, hurrannut Suomen naisille ja luuhannut kotona. Tekisi mieli (tai ilmeisesti ajattelen, että pitäisi) harrastaa jonkin sortin liikuntaa kaiken edeltävän matkailun ja luomuherkuttelun jälkeen, mutta jotenkin tämä kannettava on liimautunut syliini ja takapuoli sohvaan kiinni. Söinpä vielä yhden pikkudallaspullan "kerta kiellon päälle" -meiningillä. Voi minua.
Myönnetään, ajatukset ovat aika lahjakkaasti rapakon tuolla puolen. En enää kehtaa vaivata miestäni varmistamalla kolmannentuhannenseitsemännensadankuudenkymmenennenyhdeksännen kerran, että onhan se varmasti ok, että lähtisin käymään vaahteranlehtilipun maassa...
Siispä töpinäksi.
Lisäys klo 20:49:
Varasin liput (varmaankin 5 tunnin ympäriinsä haahuilun jälkeen. Tämänkin aikana hinnat ehtivät nousta). Unelma on käymässä toteen. Minä lähden Kanadaan! <3
Nyt saa riittää ajatukset, että mitä, jos olenkin raskaana/hoidot osuvat juuri kohdalle/vauvoja putkahtelisi yhtäkkiä tai jäisin jostain paitsi. Nyt saa kerrankin rohkeasti tehdä juuri niin kuin haluaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti