Olisi pari juttua

Miltähän tuntuisi, jos joskus oikeasti saisimme lapsen?

Missä vaiheessa elämä alkaa vakiintua niin paljon, että lapsen tuoman uuden oppiminen olisi jopa vaikeaa?

Miksi joillekin suodaan lapsi ja joillekin ei?

Mikä tekee toisista parempia vanhemmiksi tulijoita kuin toisista?

Osaisinko olla äiti?

Olisinko liian itsekäs? Haluaisinko liikaa soittaa pianoa tai olla ulkona?

Miten jaksan töissä?

Kuinka pitkälle hormonit antavat puhtia?

Mistä tiedän, minkä verran lapselle täytyy laittaa päälle lokakuussa ulos mennessä?

Entä jos hermostun itsekseni siitä, että mustien koirankarvojen lisäksi kotimme täyttyy sosetahroista, maitoläiskistä ja vauvanvaatepyykistä? (Tarkoittamatta sitä.)

Voikohan lapsettoman "leima" jäädä kovinkin jumiin? Lähteekö se ikinä pois? Osaanko itse päästää irti?

Onko elämää lapsettomuuden jälkeen? Missä vaiheessa voidaan sanoa "jälkeen", vaikka lasta ei tulisikaan? Ja voiko "kiire elää" -tunne rauhoittua joskus?

Onko vanhemmaksi tuleminen sisäänrakennettu haave?

Olenko tästä ihan varma? (Miksi edes mietin sitä? Olen minä.)

Kuka pitää minusta huolta, kun olen vanha ja ryppyinen? (Tänä vuonna kunnastamme loppuu terveyskeskuksen vuodeasema) Tuleeko minusta vanha ja ryppyinen? Entä jos en edes elä pitkään?

Kenestä vanhempani saavat iloa, kun lapsenlapsia ei ole? Ovatko he kateellisia omille sisaruksilleen?

Osaisinko ostaa lapselleni paremman kokoisia kenkiä, jos se on itsellenikin turhauttavan vaikeaa? (Huom. juoksulenkkareissa tämä ei päde. Niken Pegasos ei petä.)

Miksi ajatus elämästä loppuu epämääräisesti parin vuoden päästä? Miksi en osaa ajatella elämää pidemmälle?

Mitä "lapsettomuuden" tilalle? Siis ihan oikeasti? Jotain muuta kuin vapaaehtoistyö, muutto ulkomaille, hevosten ottaminen, kulttuuri ja sen sellaiset. Ei sillä, etteikö jokainen näistä olisi hienoja ja upeita asioita. Mutta kun.

Mitä kaikkea haluaisin ja voisin tehdä, jos emme saakaan lasta? Mikä on ookoo?

Saisiko joskus vain huutaa ja itkeä? Edes vähän?
Kun välillä vaan väsyttää.

Jos nyt menisin nukkumaan, vaikka melatoniin turvin, niin voisinko nukkua aamuun asti? 4:45 asti? Sitten voisin tehdä mitä vain, sillä minulla alkaa viikonloppu. Jep, tiistaina.

Tai no, antaa olla. Kunhan vain ajattelin.