torstai 20. lokakuuta 2022

Tähti-vauva 8 kuukautta!

Ajatella, Tähti-vauva täyttää huomenna jo 8 kuukautta! Aika rientää, välillä vähän liiankin nopeasti! Ja vauhtia kyllä on muutenkin: tyyppi nimittäin on keksinyt kuukauden sisään ryömimisen, konttaamisen, toiselle jalalle nousemisen ja ihan eilen tukea vasten molemmille jaloille nousemisen. Päättipä vielä illan riennoiksi kivuta pinnasängystä pois; olihan taso vielä puolivälissä. (Mies saikin sitten hommaksi laskea taso alimpaan, jotta minäkin saatan ehkä nukkua yön jännittämättä, milloin vauva putoaa.)

Tänään oli 8kk:n neuvola, ja sinänsä harmitti, että kyseessä oli lääkärineuvola, eikä aikaa jutella asioista. Jotenkin valitettavan liukuhihnamenoa nuo lääkärikäynnit, vaikka eipä niitä kai ole mitoitettu kuin välttämättömään, eli mittojen ottoon ja vauvan nopeaan tutkimiseen. Vaikka se tuntuikin vaivaannuttavalta, niin keräsin rohkeuteni ja kerroin pohdinnoistani lapsettomuuden jälkipyykistä; josko saisi aikaa psykologille. Tosin tässä kirjoittaessani muistin, että jonothan ovat kilometrin mittaisia, joten saapa vaan nähdä, mitä tässä tapahtuu (vai tapahtuuko mitään).

Esikoisen ollessa omassa kerhossa jatkoimme Tähti-vauvan kanssa vielä perheklubiin, johon osallistuimme ensimmäistä kertaa. Samoja tuttuja kävijöitä siellä on kuin muissakin käymissämme kerhoissa, mutta tämä oli konseptina meille uusi. Tosi kiva oli kyllä käydä, jutella muiden äitien kanssa ja syödä lounaskin rauhassa (yksi ohjaajista lupasi huolehtia vauvasta). Mutta koska lapsettomuusteema oli ollut pinnalla, niin herkistyin kuitenkin jonkin verran. Paikalla oli sekä pieni pikkuinen 3 viikkoinen vauva sekä äiti, jonka laskettu aika oli puolen viikon päästä. Niin ihania asioita, todellakin! Mutta mikä haikeus iski.

Oli ihana päästä klubin jälkeen käymään vaunulenkillä esikoisen jäädessä mieheni kanssa kotiin. Sai rentoutua raikkaassa, aurinkoisessa ulkoilmassa hyvää podcastia kuunnellen.

Mitä muuta mielessä?
Hirmuinen vaatejahti! Kovasti olen tehnyt etsintätöitä sekä talvivaatteiden osalta että esikoisen juhlamekon suhteen. Toisaalta kirppiksillä kiertely on aivan ihanaa - ja myös koukuttavaa, myönnetään.
Synttäreiden valmistelu. Hulda täyttää pian huimat 4 vuotta ja meillä on reilun viikon päästä kemut. Yllättävää kyllä en ole leiponut vielä kuin vasta yhden jutun pakastimeen. En osaa sanoa, otanko juhlat rennommin vai väsyneemmin. Kivaa joka tapauksessa tulee.
(Jonkin verran saan myös harmaita hiuksia lukiessani oman seurakuntani vaaliehdokkaista. Tosi vaikea löytää äänestettävää. Minua pyydettiin myös ehdokkaaksi, mutta en usko, että rahkeeni juuri tässä elämänvaiheessa riittävät. Vaalikoneen vastauksia lukiessani välillä tuntuu, että olisiko sittenkin... mutta ehkä ei. Yritän vaikuttaa sitten pienellä paikallani; vaikkapa sitten rohkeasti pyytämällä kasvis- (ehkäpä vielä yritän uudelleen vegaani-)ruokaa.)

2 kommenttia:

  1. Ajattelin nyt ensimmäistä kertaa kommentoida, vaikka olen seurannut teidän matkaa ihan blogin alusta asti, niin paljon samoja ajatuksia on ollut istelläkin tuosta lapsettomuudesta ja siitä miten se kokemus jää loppuiäksi seuraamaan. Minulla siis PCOS, endometrioosi ja kaksi lasta (tyttö 2v ja poika 4kk). Totta kai tästä saa ja pitää olla kiitollinen että lapsettomuustaustalla saanut nämä kaksi ihanaa. Ja silti aina välillä haaveilen jo kolmannesta... pitäisi vaan muistaa nauttian joka hetkestä kun tämä voi olla viimeinen vauvavuosi vaikka mitä yrittäisi. Mutta vielä kerran tahtoisin kokea sen kaiken uudelleen. Niin harvalla nykyään on kahta lasta enempää että tässä tuntee itsensä ihan oudoksi kun ei nämä kaksi riitä ja vielä kun on kokenut lapsettomuuden niin tosi harvinaista on että löytää ketään samassa tilanteessa olevaa. Tosi kiva että olet taas kirjoittanut vähän useammin, aina ilahdun kun löydän sinulta uuden tekstin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pellavapyyhe!
      Voi miten jännittävää ja innostavaa on saada kommenttia!😍 Kiitos, kun kirjoitit! Ja olipa ihana ja suurenmoista kuulla, että olet seurannut blogiani ihan alusta asti - mieleen oikein tulvii muistoja vuosien varrelta ja mitä olen kirjoittanut. Huh, kiinnnostavaa, miten olet löytänyt tiesi blogini pariin ja mikä on saanut pysymään matkassa mukana!
      No, se minusta. 😅
      Kiitos, kun jaoit ajatuksiasi. 🙏❤️Helpottavaa aina kuuulla, että ei ole ainut ajatuksineen. Totta kai olemme molemmat varmasti todella onnellisia ja kiitollisia saaduista lapsista, mutta kai syli silti vain on vajaa. Tai tunnemuisto niin vahva. Ehkä lapsettomuus on jättänyt niin vahvat säröt... jotain on särkynyt ja osin toki korjattu, mutta jäljet on jääneet.
      Toivottavasti saat nautittua vauvavuodesta (eikä myöskään haittaa, vaikka välillä ottaa kaikki päähän. Itsellä on nimittäin tänään ollut aika raskas päivä...), ja jospa toive lapsesta vielä toteutuisi!🙏🙏
      Kiitos vielä! Oli ilo saada sinulta viestiä!❤️ Se myös rohkaisi.

      Poista