Minun olisi tarkoitus tehdä kauppalista, valmistaa fudge, porkkala sekä seitan. Vielä, kun Hulda nukkuu. Mutta ei - minä jäin pohtimaan tulevaa viimeistä työvuoroa ja alkavaa lomaa ja äitiyslomaa.
Mennyt neliviikkoinen on ollut aikamoinen. En olisi voinut uskoa, että saisin olla vielä siellä, missä toivoisin. Olin ajatellut selvittää tämän ajan sisulla, vaikka samaan aikaan ahdisti jonkin verran olla "virallisella osastollani". Ja tiedoksi - olen näitä asioita pohtinut jo monta vuotta, päätökseni jatkoista tehnyt; en siis aio kituutella lopun ikääni jossain, joka ei ole juuri minun paikkani.😊
Tänään on vielä iltavuoro, ja sitten se olisi siinä taas vähäksi aikaa! Avainten, kulkulätkän ja henkilökortin palautus vartijalle (turvallisuusyksikköön) ja sitten kohti joulua. Onhan tätä jo odotettu, mutta voi että on kyllä monenlaiset olot. Helpottuneet, haikeat, mietteliäät, jännittyneet, innostuneet, yksinäisetkin. On ollut ihana tehdä töitä, saada työskennellä aikuisten kanssa, vaihtaa kuulumisia ja käyttää aivoja töissä. Ehdin olla enemmäm tai vähemmän töissä aika lailla vuoden, ja tämä on tehnyt kyllä hyvää. Toisaalta tuntuu oudolta jäädä taas pois, mutta ehtiihän noita töitä tekemään Samalla on tehnyt hyvää saada itsellekin enemmän havaintoa siitä, että raskaus on jo aika pitkällä. Ei sitä oikein kotona tule huomattua, kuin että mies on jo monta viikkoa ottanut imuroinnin huolehtiakseen ja että sukkia pukiessani on minun ähellettävä koivet yksitellen sängyn laidalle. Kieltämättä töissä ja kotonakin puuhaillessa väsyy nyt nopeammin, vaikka olo onkin ollut paljon parempi. Kääntöpuolena on se, että olen sitten ahnehtinut oikein urakalla kaikenlaista tekemistä, mutta on se myös tuntunut. Sikäli siis helpottavaakin, kun työt loppuvat. Kotiin jääminen jännittää. Mitäs nyt pitäisi tehdä? Kukas minä nyt olen? Miten arki kotiäitinä taas rullaa? Miten synnytys tulee menemään? Entä arki kahden pienen lapsen kanssa? Ja iso pohdinta on myös ollut yksinäisyyden teema. Tuleeko (ja saako edes tänä päivänä?) lasten kanssa lähdettyä mihinkään, onko minulla ystäviä ja yhteyttä? Tilanne tuntuu nyt kovin erilaiselta Huldan vauvavuoteen nähden, mutta elämäntilanteet joka suunnalla muuttuvat.
Eiköhän ne asiat jotenkin taas ratkea ja pian olen taas ihan suuna päänä hoitamassa kaikenlaisia kotihommia ja kiireinen jo niistä. Tuskin ehtisin töissä käymäänkään.😅 Ehkä se onkin muutos, joka tässä eniten jännittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti