Onpa ollut ihanaa saada puuhata ja touhuta sekä töissä että vihdoin kotona nyt vapaalla. Töissä käyminen on kieltämättä tehnyt todella hyvää, etenkin, kun olen saanut olla minulle omemmalla osaatolla "naapuriapuna". Siitäkin huolimatta, että kiire on ihan hurjaa, eikä kovin moni ole päässyt syömään edes aamupalaa klo 14 mennessä. Ylityöt ovat paukkuneet ja olen tehnyt pitkiä työvuoroja. Talven infektiot näkyvät todella raskaasti osaston arjessa. Mieli on niin hyvä, että vielä tässä vaiheessa sain mahdollisuuden olla tuolla. Kyllähän meno välillä nipistelee ja kiristää, mutta ei todellakaan siinä määrin kuin jokunen viikko sitten jopa levossa.
Työt kaikesta ihanuudesta huolimatta ovat myös raskaita ja jäävät mieleen pyörimään. Joissain kierroksissa melkein tarjouduin töihin myös näillä vapaillani, kunnes tulin järkiini - myös minä tarvitsen lepoa! Ja kyllähän se hyvältä tuntui jäädä parin päivän vapaille. Tänä aamuna olo oli kyllä sen mukainen, että ei olisi ollut hyvä paahtaa.
Jaa mutta olenko malttanut levätä? No, nyt, kellon ollessa 21, oli jo heitettävä pitkäkseen ja nostettava jalat tyynypinon päälle. Olen vain niin nauttinut ihan vain arjen puuhista! Olen pyykännyt, siivonnut, tehnyt ruokaa ja leiponut joulua varten. Kävimme nykyisin aika harvinaisella vaunulenkillä yhdistäen siihen kauppareissun ja isomman leikkipuiston käynnin. Ja nyt illalla olen touhunnut joululahjaherkkujen parissa - siis niiden, joita minun oli ollut tarkoitus viedä tytön kanssa ystäville tänään. Eipä ole hirveästi ollut aikaa tehsä niitä aiemmin. Puuhani loppuivat väkisin, kun sokeri loppui. Siis ihan liian aikaisin. Jonkun lisähomman keksin vielä, mutta sitten oli jo annettava periksi: ei tarvitse enää. Jalkojakin pakotti jo aika kovasti.
On siis ollut ilo saada tehdä niin monia asioita. Koko joulukuu on oikeastaan ollut kovin ohjelmoitua ihanilla suunnitelmilla, tapaamisilla ja menoilla, mutta aloin kuulostelemaan jo viikolla omaa oloani (ja joululahjasaldoani). Ei olisi järkeä urakoida kaikkea yömyöhään aiemmin viikolla. Nyt olisi paikallaan viettää kotipäivä. Ja lopulta karsiutuivat myös huomisen menot. Olo on hämmentävän helpottunut ja onnellinen.
Huomenna on rv 32+0. Olen alkanut saamaan enenevässä määrin myös tuntemattomilta (lähinnä potilaiden omaisilta) kommentteja sekä tutuilta ja työkavereilta kyselyitä, kuinka olemme Tähti-vauvan kanssa jaksaneet kaiken menon keskellä.
Jostain syystä olen, kuten ensimmäisessäkin raskaudessa, alkanut huomaamaan ripauksen haikeutta. Nyt alan olla jotenkin enemmän raskaana, ja pianhan se sitten onkin ohi! On tämä minusta jo aika ihanaa, ehkä alan vihdoin uskomaan tätä todeksi.
Toisaalta olen huomannut myös suurta muutosta omissa tunteissani. Vauvan sukupuoli on jostain syystä vaatinut sopeutumista. (Enkä edes haluaisi suosia kumpaakaan sukupuolta, vaan ottaa vastaan se, mitä annetaan. Koko aihe aiheuttaa vain häpeää, että edes ajattelen tai tunnen, mitä olen tuntenut.) Nyt kuitenkin asiaan on alkanut tulla muutosta, myös tunnetasolla. Toki olen vilpittömästi ihastellut söpöjä vaatteita, joita olen löytänyt tai saanut, ja vihdoin nimijumppakin alkaa olla jo helpompaa. Mutta se syvin tunne... Ystäväni sanoitti alkuviikosta niin osuvasti sen, mitä olin huomaamattani pyöritellyt mielessäni koko raskauden ajan. Hän sanoi, että on varmasti tarkoitettu, että juuri me saamme tämän lapsen, jotta maailmaan tulisi lisää herkkyyyttä. Olen nimittäin miettinyt paljon sitä, millaisia odotuksia lapsi tulee kohtaamaan pelkästään oman sukupuolensa perusteella. Millaiseen muottiin häntä yritetään tunkea? Minulle lempeä kasvatus ja herkkyys, jota ihan varmasti löytyy kaikista meistä, ovat niin tärkeitä. Haluaisin olla tukemassa lastani olemaan juuri sellainen persoona, kuin hän on.
---
Joulu tulee meille tänä vuonna hiukan siinä sivussa. Tuntuu, että olen ihan kaikesta vähän myöhässä. Mutta jaa, tuntuu myös siltä, että nyt on hyvä näin. En jaksa liikoja stressata. Ehtii sitä niin paljon muutenkin, joten tehdään asioita omalla painolla. Kyllä ne joulukortitkin päätyvät postiin vaikka viimeistään loppiaisena ja ruoat valmistua ajallaan - siis ne, joita on nyt tarve tehdä. Ihana olisi kokeilla ja etsiä erilaisia juttuja, mutta luultavasti menen sillä erilaisella joulumenulla, johon olen jo parin vuoden ajan ihastunut. Nyt tuntuu hyvältä näin.
Ihanaa ja siunattua joulun aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti