Kirjoittamiseen ryhtyminen on kyllä ollut erittäin haasteellista, ja ihan ajatusten selkiyttämisen vuoksikin olisi ihana, jos vaikka kerran viikoaa tai kahdessa ehtisi istumaan alas. Arki on kiireisen onnellista, olen ehdottomasti sitä mieltä. Luotan myös siihen, että aika kirjoittamiseen (ja milloin mihinkin harvinaisempaan) koittaa kyllä, hieman synteettistä ja pääosa kasviväriä.
Ja nyt olen kampaajalla!!! Jee! Tätä olen odottanut (ja kovasti puntaroinut ja kipuillut... raaskinko ja ehdinkö, onko tarpeellista ja muuta sellaista). Mutta täällä nyt istutaan, foliot päässä, vain omaa aikaa ja rentoutumista. Oma vahva ajatus oli ollut pelkkä kasvivärjäys, mutta kampaajallani oli visio, joka kuulosti ihanalta, joten toimeksi vain.
Nyt elellään jo niin pitkällä kuin rv 23+1, ja vauvalla on kova ryske ja melske. Kävimme toissa viikolla mieheni kanssa rakenneultrassa, jossa selvisi kaiken olevan hyvin vauvalla. Ja todistetusti hän oli erittäin liikkuvainen. Sinänsä juuri rakenneultraan keskittyminen jäi tuona päivänä hiukan vähemmälle, sillä sukupuolen tiesimme jo ja samana päivänä kävimme läpi koiramme elämää. Seuraavana päivänä nimittäin vein sen viimeisille unille. Se itseasiassa otti yllättävän koville, ja edelleen on haikea olo koiran poismenosta sekä melankolinen ja nostalginen tunnemaailma kaikista sen kanssa koetuista seikkailuista. Ja kuten tulimme moneen kertaan todenneeksi: koira ehti 8 vuoden aikana elää kanssamme kyllä ihan kaikki vaiheet rankoista ja raskaista vuosista raskauteen ja vauvan syntymään. Sellainen kasvukoira meillä.❤🐕
Mutta vauvalla on siis kaikki hyvin, se on nyt tärkeintä. Hän liikkuu ahkeraan ja iltaisin huvittaa tai joskus jopa turhauttaa, että siinäkö ryskeessä olisi sitten itse tarkoitus nukkua levollisesti. Oma olo muuten on ollut pääosin ihan hyvä, mutta selvästi huomaan tämän raskauden olevan edellistä raskaampi. Onhan tässä jo ikääkin tullut lisää, heh. Mutta ilmeisesti kun on jo yksi raskaus takana voivat seuraavat olla rankempia. Huimaus on tosiaan ollut jälleen kuvioissa (hirveän kivaa hoito- tai potilasohjaustilanteissa), ja harjoitussupistukset. Nämä ovat olleet raskaudesta muistuttamassa jo toisen kolmanneksen alussa. Lisänä on tullut myös monenlaiset kivut (useimmiten lievät) vatsan ja selän seudulla. Harjoitussupistukset ärsyttävät eniten, sillä niitä tulee päivittäin usein ja vauhtia on vain hidastettava. Tuleva vika työrupeama (joskin 80%) jännittää tiettyjen seikkojen vuoksi, mutta yritän jaksaa. Ehdin jo hieman miettiä, että kuinka ehdin ja jaksan tehdä kaikki toivomani joulujutut. Vuosi sitten pohdin samaa ja aloitin joulufiilstelyt ja -puuhat jo ensimmäisenä adventtina (en yleensä ole niin aikainen), mutta täälläpä lähdin testaamaan eilen (16.10.) seitankinkkua, jouluhummusta ja punajuurilaatikkoa juuri postista saamani Vegaanin joulukirjan innoittamana! 😍🎄 Oi, meillä taitaa tänä vuonna olla aika pitkä joulu!❤
Paljonpa olisi kyllä kerrottavaa ja pohdittavaa. Hankintoja olen tehnyt ja nimivaihtoehtoja olemme miettineet. Keikkatöitä on riittänyt ja arjen puuhia, Huldan kerhoja ja loppuaika päivistä vain täyttyy. Pian Hulda täyttää 3 vuotta, ja synttäreitä onkin odotettu jo kesästä asti. Hän haluaa ehdottomasti mansikkakakun. Siitä jonkin ajan päästä palaan omaan työhöni 7 viikoksi ja jään joululta loman kautta äitiyslomalle. Ihan hurjaa. Ja ihanaa. Ja hui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti