Haaste vastaanotettu

Lähdin toista kertaa mukaan Vegaanihaasteeseen. Tavoitteenani ei ole pyrkiä täysvegaaniuteen, ja joulukuun puolella vielä juttelin miehellekin, että katsotaan nyt... Jos nyt useammin tekisi kasvisruokia... Mutta kuinka ollakaan, olenkin innostunut enemmän ja enemmän. Tarkemmin ajateltuna en ole pitkään aikaan edes syönyt liharuokia kuin yksittäisiä harvoja kertoja. Uskallankin jopa sanoa ääneen olevani suurinpiirtein kasvissyöjä. Mutta, kuten ystäväni sanoi toiseen asiaan liittyen: ihmiset tulevat asioiden edelle. Näin ollen en koe tarpeelliseksi vääntää pullataikinassa olevasta kananmunasta ja voista, kahvipöydässä olevasta maidosta tai kyläpaikassa tarjottavasta liharuoasta. En pyri vegaaniuteen, vain välttämään lihaa. Nyt kuitenkin haasteen aikana olen ollut kovin kiinnostunut vegaanisista tuotteista, ja tänäinenkin kaupunkipäivä miehen kanssa oli melkoinen riemureissu. Liekö ruoassa oikeasti ollut jotain hilpeystavaraa, vai mitä, mutta kylläpä tuli pieni ihminen iloiseksi maistettuaan ensimmäistä kertaa tempeä! Ja vielä suomalaista lupiinitempeä! Hetkeä myöhemmin menimme ruokakauppaan, ja siellä myytiin samaa tavaraa - eikä edes kalliilla. Ostinpa hilpeyksissäni vielä vegaanista Kolmen kaverin jäätelöä, jota oli toki maistettava heti kotona. Aah. Miten hyvää!

Olen ollut nyt seitsemällä vapaalla, ja iloinnut myös tehdyistä ja muille tarjotuista kasvisruoista. Voi sentään, ihan oikeasti on hyvää. Toki ohjeetkin ovat mitä mainioimpia, niitä täynnä ovat monet ihanat blogit. Erityisen mukavaa on se, että mies ja ruokiani syömään "joutuneet" ystäväni ovat olleet samaa mieltä. No, ylipäänsä vapaat ovat olleet aivan upeita. Mieskin on hokenut yhtenään, miten mukavaa on ollut, kun meillä on käynyt niin paljon ystäviä kylässä. Oi sentään.

Ajatukseni lähteä mukaan Vegaanihaasteeseen oli jälleen tiedonjano ja kokeilunhalu. Päivittäiset sähköpostit, aktiivinen ja intoa täynnä oleva Facebook-ryhmä ja omat kokeilut ovat entisestään ruokkineet intoa laittaa hyvää, ravitsevaa, maittavaa, riittoisaa ja monipuolista kasvisruokaa.
Olen ollut teini-ikäisenä muutaman vuoden kasvissyöjä, mutta koska vedin sen vähän överiksi, olen ollut melko varovainen ryhtymään mihinkään vastaavaan. Mutta kymmeneen vuoteen on mahtunut paljon opin ja oivallusten hetkiä sekä luottamusta itseeni. Nyt osaan paremmin.






Syy kasvisruoan suosimiseen on aina ollut halu tavoitella ekologisia ja eläinystävällisiä elämäntapoja (täydellisyyteen en pyri, mutta yritän osani), syödä terveellisesti ja monipuolisesti, ylläpitää värikästä ruokakulttuuriamme ja puhtaasti se, että minusta kasvisruoka nyt vain sattuu olemaan parempaa kuin liha.
Haasteellisinta onkin ollut luottaa ja ottaa riittävästi ja riittävän energiapitoista ruokaa. Rasvaa (esim. öljyt, mantelit, maapähkinät, siemenet ja avokado) ei tarvitse todellakaan pelätä. On melko tylsä olo, kun ei ole moneen päivään syönyt sopivasti (vaikka on kuvitellut tehneensä niin), ja siitä huolimatta painanut tietyt urheilusuoritukset työpäivien ja kotihommien lisäksi. Yök. Yritä siinä sitten puhua kasvisruokavalion puolesta.
Mutta nyt olen sen keksinyt: manteleita voikin syödä enemmän kuin 3 päivässä (hahhaa, saa nauraa). Mielenkiinnolla odotan muita kokeiluideni vaikutuksia olossa.
Vegaanihaaste on tässäkin ollut yksi tuki! Voisi kenties olla ihan paikallaan hankkia itselle tutor, joka sekin oli mahdollista.

Heh, täytynee kipaista vielä uudelleen pakastimella.
Myhäilenpä taas samalla sitä, miten mukavia asioita minulla onkaan elämässä. Ne pitävät varmasti kiinni elämän syrjässä sitten, kun hoidot taas jatkuvat ja lopulta loppuvat. Luotan, että elämä voittaa.

Kuva vuoden takaa. Nyt kärryyn ei niinkään päädy Härkis, vaan kaikenlaiset vihannekset, kasvikset, linssit, pavut ja kauratuotteet. Aina parempi, jos löytyy suomalaista. Tänään myös se tempe. <3