lauantai 15. heinäkuuta 2017

Mitä sisin sanoo



Haluan kirjoittaa tämän saman tien, koska muuten aiempien tekstien perusteella voi jäädä väärä käsitys sekä seurata vain pohdintaa, joko asunto on mennyt kaupaksi. Melkein toivoisin, etten olisi miin hätiköidysti lähtenyt kertomaan sitä, mutta olipahan kokemus tämäkin.

Välittäjä kävi meillä viikko sitten. Hyvä, etten itkenyt hänen ollessaan meillä, vaikka kaiken piti olla varmaa. Olimmehan puhuneet tästä jo pitkään. Mutta jotenkin silmäni alkoivat avautua uudella tavalla. Ei se ehkä täysin johtunut välittäjän ihasteluista ja sisustuskehuista. Sen jälkeen aloin saamaan ihmeellisiä inspiraation innoittamia sisustus-, siivous- ja touhuilupuuskia. Raijasin huonekaluja kerroksesta toiseen, pyyhin innoissani pölyjä. Ripustelin verhoja ikkunoihin ja lopulta suurin piirtein väänsin taas itkua:"Miksi vasta nyt?? Miten tämän huoneen löysi vasta nyt??"
Kun välittäjä kävi hakemassa vielä viimeisiä papereita painuin tuonne Huoneeseen ja kaivoin esille isän kitaran. Aloin soittamaan sormenpäät kipeytyen, sydän ahdistuksesta sykkyrällä. Viikon aikana ollut puristus tuntui tukahduttavalta, mutta aukeni sointu soinnulta, laulu lauluta. Lohdutuksen sanoja.

Samaan aikaan, kun kävimme molemmat merkillistä taistelua tahoillamme aloimme saada uudistuneita hetkiä yhdessä. Tuntui, että saimme viettää keskenämme sellaisia hetkiä, joita emme ole viettäneet aikoihin, toisemme löytäen. Hetkiä, jolloin ei ollut huolta tai murhetta. Ihan kuin joskus ennen. Ja toivo hihkui: "täällähän minä olen! Ei minua tarvitse kauempaa etsiä!"


Ja niin. Hirveän vaikeaa, mutta olemme kokeneet yhdessä asioita, jutelleet ja rukoilleet ja kokeneet asunnon myymisen vain ahdistavampana ja ahdistavampana.
Joskus järkevältä tuntuvat ratkaisut eivät olekaan niitä viisaimpia.
Ja niin me keskustelimme välittäjän kanssa.

Me olemme nyt Kotona. Toivo on täällä, meidän keskellämme.


4 kommenttia:

  1. Oi mikä yllätyskäänne! Mutta kuulostaa kyllä aivan oikealta ratkaisulta. Joskus sitä pitää käydä kurkkaamassa reunalla, että tietää ettei tahdo hypätä 😊 Ja jotenkin aivan ihanaa, miten vanhasta arjesta voikin löytää sen unohtuneen onnentunteen. Ei asioiden tarvitse aina muuttua isosti, että jotain muuttuu sisällä 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin, Fia! Kiitos kommentistasi. Meillä oli yhtenä ajatuksena tuohon muuttoon liittyen myös parisuhteen eheyttäminen, mutta tultiin monen mutkan kautta tähän tilanteeseen ja huomaamaan jo olemassa olevia arvokkaita asioita, joista se onni ja toivo löytyvät. Olo on tästä aika typertynyt, mutta nyt vain siksi, että joudun selittelemään tätä tai vähintäänkin kertomaan, että kas kas, eipäs sittenkään...😐
      Sinänsä tällainen jahkaaminen on aika ärsyttävää, mutta joskus se "käännekohta" voi löytyä mitä erikoisimmalla tavalla.
      Tällä hetkellä hengitän syvään tätä tunnetta, jossa niin moni asia on saanut täyskäännöksen. Tätä on odotettu.

      Poista
  2. Ohhoh mikä huikea draamankaari kun luin tämän kaiken kerralla.

    Teidän sisin kertoo mikä on teille hyvä 💜.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, mä ajattelinkin, että tää mahtaa olla melko huopaa-soupaa-hommaa, kun lukee kerralla. Melkein olisi tehnyt mieli poistaa kaikki, mut toisaalta näinne asiat on vaan menneet ja vaikuttaneet...
      Eli päästiin melkein samaan kaupunkiin teidän kanssa!😂
      Mut joskus tällaisetkin tapahtumat avaa silmiä...

      Poista